Maaperä on elämä - elävää elämää kuhisevassa kokonaisuudessa

Aamuiset opiskelut avavaat! Mitä enemmän minä saan opiskella maaperän ihmeellisyyttä, sen vaikutusta Kaikkeen, sitä ällistyneempi olen siitä, kuinka me kohtelemme maaperää ja sen eliöitä. Kuinka emme ymmärrä tekojemme seurauksia. Kaiken juuret ulottuvat todellakin maaperään. Meidän on katsottavat siihen läheltä, tutkittava ja opittava ymmärtämään maaperän hedelmällisyyttä, ekosysteemiä ja nähtävä kuinka kukoistuksemme on riippuvainen maan kunnosta. Puutarhan hyvinvoinnista meidän ihmisten hyvinvointiin - kaikki lähtee maasta, maan elokehästä.. Maa on ekosysteemi täynnä toistaan kiehtovampia otuksia, joista jokaisella on oma hommansa tässä elämän verkossa. Hyötyeliöt ovat puutarhureiden, maanviljelijöiden, elämän palvelijoiden parhaita ystäviä, apureita, jotka vapauttavat meidät monelta työtehtävältä, joita olemme ehkä tottuneet pitämään tuiki tarpeellisina. Mietitäänpäs hetki - t-lusikallinen hedelmällistä maata voi sisältää, tuhansia alkueliöitä, miljardeja bakteereja ja metritolkulla sienirihmastoa, eli  heitä jotka muuttavat elävän vihreuden humukseksi, ravinteiksi kasveille ja sitä kautta meille ihmisille. Neliömetrillä multavaa maata luiketelee jopa 200 lieroa, jotka vetävät elävää ainesta maan sisään syötäväksi ja ulostettavaksi jälleen pienemmille tyypeille hajotettavaksi. Jos maaperässä on vähän ravinteita, mikrobit ja muut eloyhteisön jäsenet kärsivät nälkää ja niin kärsivät sitä myöten kasvitkin. Sienet, mikrobit ja muut ovat välttämättömiä, jotta kasvit saisivat ravintoa ja siksi näille tyypeille täytyy antaa eloperäistä ainesta energiaksi, jotta jaksavat työstää elävästä ravinteita, Pyhä ketju - hajottajat palauttavat kiertoon tuottajissa ja kuluttajissa olevat ravinteet. 

Muokkaus

Maaperän bakteerit voidaan jakaa kahteen ryhmään, happihakuisiin sekä happipakoisiin. Kaikki hyödylliset bakteerit ovat happihakuisia eli he tarvitsevat paljon happea, maaperän ilmavuutta sekä kuohkeutta. Suurin osa näistä hyvistä tyypeistä elelee 5 - 20 cm syvyydessä, eli juuri siinä kerroksessa, jonka olemme tottuneet kääntämään ja muokkaamaan. Käännämme syvemmällä elävät tyypit pintaan, jossa he eivät voi elää ja pinnassa elävät tyypit syvälle maahan, jossa myöskään he eivät voi elää. Hyvät tyypitkin ovat erikoistuneet elämään joko enemässä valossa tai pimeässä, vähän niin kuin päivänsäde ja menninkäinenkin. Toiset eivät kestä auringonvaloa ja kääntäessämme heidät valoon he menehtyvät, eivät toki kaikki, mutta osa, Ja kyllä - jossain vaiheessa on muokattava esim. uutta aluetta nurmikosta kaivaessa, vaikka  käy kait sekin muokkaamatta. No mutta...muokkauksestakin voisi kirjoittaa aivan oman tarinansa. Lima-aineiden avulla maan eloyhteisö, lähinnä lierot ja bakteerit, myös  muodostaa paljon kestävämpiä murusia maahan ( maan mururakenteen ) kuin mikään mekaaninen muokkaus. Hapettomassa tilassa nämä tyypit eivät siis pysty elämään, ja heitänkin ilmoille kysymyksen - mitä tapahtuu näille eliöille, jos katamme maan muovilla ? Mansikkamuovit ovat hyvin yleisiä, mutta mitäs luulette, tukeeko muovi maan luonnollista olotilaa, tasapainoa ja kukoistusta ? Minä ( tai itseasiassa naapurin tonttu keräsi ) keräsin talteen suuren säkillisen neulasia, jahka kuulin sen olevan paras kate mansikalle, tästä myöhemmin lisää toisessa tarinassa.

Kuinkas huolehtia maan kunnosta ?

Vastaus kysymykseen on älyttömän simppeli, niin helppo, että olemme jopa vieraantuneet ja unohtaneet sen - Eloperäisen Aineksen Lisääminen! Komposti, eloperäiset katteet sekä vihanta lannoitus! Siinäpä avaintoimintoja maan kunnon parantamiseen, näillä siis ruokimme maamme pieniä otuksia, jotka vapauttavat eloperäisestä aineesta ravinteet kiertoon. Liian usein näkee palstoja ja peltoja , joista kaikki korjataan pois , ihan kaikki ja jäljelle jää paljas, hauras maa, jollaista ei kuulu luonnon opaskirjaiseen. Ei maa paljas ole ei, eikä sen tulisi olla sitä sadonkorjuunkaan jälkeen eikä myöskään kasvukautena. Rivivälit sun muut katteelle vain ja kaikkeus kiittää! Niin ja häätyy vielä mainita kyllä, että kanankakka ei ole vastaus eloperäisen aineksen lisäämiseen ja pelkästään sen valmistus kuluttaa runsaasti energiaa ( kuivataan + 600 asteessa! ) lisänä pakkaukset ja kuljetukset! Kaunokuvahan siitäkin on saatu luotua, mutta ekologista se ei ole. Kaupallisista kuivattua kanankakkaa parempi vaihtoehto voisi olla kompostoitu lanta, jollaista ilmeisesti on saatavilla. Käsittääkseni Hevonkakka kuuluu tähän ryhmään, vaikka kyllähän senkin valmistus toki energiaa vie. Biolanin hevonkakka kyllä on tätä nykyä kyös kuivattua ja rakeistettua - ihan turhaan! Hedelmällisyyttä tukevia elementtejä on aivan omasta takaa ihan ilmaiseksi luontoäidiltä puutarhoissamme, joten kaupalliseen ei ole tarvetta. Tieto oman maan mahdollisuuksista vähentää riippuvuuttamme.

Kerratakseni ihanasti vielä : maamme eliöt siis lannoittavat, kuohkeuttavat, muuttavat ravinteita käyttökelpoiseen muotoon ja muodostavat mykorritsoja eli sienijuuria jotka auttavat juuristoa ottamaan ravinteita ja parantavat kasvien kuivuuden - sekä taudinkestävyyttä. Osa pieneliöistä kerää typpeä ilmasta ja muuttavat sen muotoon, josta kasvit sen voivat ottaa käyttöönsä kasvaakseen kukoistukseen. Maassa jossa on lukuisasti elämää on aina vähemmän heitä, jotka aiheuttavat tauteja, tilaa on yksinkertaisesti vähemmän heille.,

Eläkööt ja kiitos teistä : lierot, nilviäiset, kovakuoriaiset, hämähäkit, tuhatjalkaiset, nivelmatoset, punkit, hyppyhäntäiset, ankeroisetkin, levät, sienet ja bakteerit! Kaikki maalle sallimamme eloperäinen jäte muuttuu vähitellen humukseksi, joka aina vain parantaa ja tervehdyttää maata - pyhää maata, kuohkeuttaa ja varastoi vettä.