On jo kesä, palaan hetkeksi tähän ja pahoittelen, että olen ollut niin hiljaa tässä päiväkirjassa. Olen ollut ja olen kyllä edelleen hieman hiljaisuudessa tämän blogin suhteen, sillä irtipäästämisen matka on edelleen läsnä vahvasti ja se on vaikeuttanut kirjoittamista. Olemme siis muuttamassa kohti uusia tuulia, uutta maatilkkua palvellaksemme ja luodaksemme. Tämä tupa jää taaksemme, tämä puutarha jää elämämään tähän ilman minun osallisuuttani. Syksystä tähän hetkeen on tapahtunut paljon ja suurimmat kaksi muutosta on tyttäremme syntymä ja tästä kodista irtaantuminen ( joka on vielä läsnä). Ihania muutoksia. Muutto etelään on herättänyt valtavasti surua, pelkoa, mutta mysö valtavasti innostusta, iloa ja inspiraatiota. Enemmän pelottaisi, jos jäisi paikoilleen ja heräisi katumaan. Niin ihanaa, taivaallista ja opettavaista kuin täällä onkaan ollut, elämä ohjaa meitä nyt Karjalohjalle. <3 Alkukesän kauneuden jaamme vielä täällä pohjoissa ja tunteiden kirjo, Kaiken äänet, puutarhan elävä elämä koskettaa ja kiitollisena niistä ja näistä kaikista.
 |
| Oi näitä kirjopikarililjoja, niin kauniita! |
 |
| aamupuutarhan ääni - ja tuoksumaailmat huumaavat minut aamu toisensa jälkeen |
 |
| Tämä kirsikkaluumu se vaan porskuttaa, vaikka suositukseltaan kuuluupi kakkos-vyöhykkeelle. |
 |
| Takapihan salaattibaari on auki, villivihannekset joka aterialla <3 Kiitos Äitimaa |
 |
| Suuri suositus typenkrääjäksi omppupuukiltaan, metspuutarhaan on kotimainen luonnon aitovirna |
 |
| Tänään - taimien ruukutusta Lillklobbiin, jonne taimet muuttavat asumaan kunnes saamme uuden maamme <3 |
