Yltäkylläiset syysvärit puutarhassa

Maan tarpeista käsin

Lukiossa, silloin joskus 18 vuotta sitten, kun piti päättää mille tielle lähtee siitä pisteestä, tiesin vain että käteni kuuluvat maahan. En osannut sanoa mitä tahtoisin lähteä opiskelemaan, mutta tiesin että se olisi jotain jossa käteni saisivat olla maassa. Se tieto sydämessäni päädyin aikoinaan puutarhojen pariin. Ammattikorkeakoulussa juuri mikään opintokirja saatikka luento ei resonoinut minuun, en kokenut ahaa elämyksiä taikka löytänyt juuri motivaatiota opiskella tarjottuja aiheita. Jokin puuttui, käteni eivät olleen maassa. 

Meni vuosia ennen kuin pääsin syvempään yhteyteen, kuuntelemaan mitä sanottavaa luonnolla olisi tavasta luoda puutarhoja. Se vaati hiljaisuutta ja rauhallisuutta ilman säntäilyä. Oli ja on edelleen niin paljon kysymyksiä. Välillä puutarha hiljaa kuiskaa vastauksia, välillä itse tiedolla ei ole niin merkitystä. Tunteella sydämessä on. Niin monet meistä tunnistavat villin luonnon voiman, sen pyhyyden ja ihmeellisyyden mikä lepää luonnossa. Miksi niin monet puutarhat ovat vailla tätä tunnetta, kysyin itseltäni. Olisiko luonnon pehmeä muotokieli monistettavissa puutarhoihin? Miksi tapamme elollisen myrkyillä, rajoitamme kasvun luonnottomaan tilaan. Missä luonto on puutarhassa? Missä ovat puutarhat, jossa luonnolla on tilaa ilmentää itseään vapaasti? Puutarhat, jossa puutarhuri antaa tilaa luonnon viisaudelle, luoden tästä käsin tilaa olosuhteille, jossa tasapainoinen ekosysteemi voi kukoistaa kaikessa kauneudessaan ja eri osaset tukea toinen toisiaan. Puutarha, jossa elämä on elossa, luonnon mittaamaton arvo kosketeltavissa ja koettavissa. Taika ja taianomaisuus. Puutarha, jossa hyväksyntä ja välittäminen ovat läsnä, ilman elämän tiedostamatonta kontrollointia. Miksi me yritämme estää luonnollisen kasvun puutarhoissamme ? Millainen olisi puutarha, joka ilmentäisi luonnontilaisten metsien rakennetta ja pyhää dynamiikkaan? Mihin elämä pyrkii eläessään hetkeä hetki hetkeltä ?

Minunkin on täytynyt palauttaa sydämeeni tieto siitä, että Maa On Elävä. Vain tämän ymmärryksen kautta olen voinut löytää sen sydämen tahdon palvella maata, hoitaa ja tervehdyttää. Meistä tulee yhtä puutarhan kanssa. Hoidamme toinen toisiamme. Yksi sykkii. Löydän luonnollisen puutarhan kautta itsestäni saman viisauden. Luonnon viisauden. Kun työskentelen siitä käsin mitkä ovat maan ja puutarhan tarpeet, lopulta myös omat tiedostetut ja tiedostamattomat tarpeeni tulevat täytetyksi. Mutta koen, että on aloitettava siitä tarpeesta mikä Maalla on, eikä siitä tarpeesta mikä ihmisellä olisi Maan suhteen. Näin minun tieni kohdalla. Kuunnellen.Tarkkaillen. Rauhassa. Sitten palvellen. 

Kylmä nenänpäässä, värit puutarhassa, alppiastereiden hassut hatut

Tämä kaikki muuksi jälleen muuttuva elämän muoto, muodot, värisyttävät kaikkea minussa. Taivaallinen melankolia aina vaan läsnä. Hetken itsekseen puutarhassa, hetki suuri ja valtava. Uutta kohopenkkiä kokoillen. Jälleen rihmastoja tuoksutellen ja sallien kaikkien näiden, varsinkin värin keltaisen, väristä minussa. On ne kyllä ihmeellisiä nuo rihmastot. Kohopenkkiä reunustavat puut peittyvät valkoiseen rihmastoon. Kiitos syyspuutarha.

Isokarhunputki koko komeudessaan

Palsternakan korjuukypsät siemenet

Hassut alppiasterit syyshatuissansa

Tänään syyspuutarha kuvin

Maatiaisleimu/syreenileimu kerkesi kuin kerkesikin kukkaan kiitos 

rihmastojen taivaallinen tuoksu

Ai että minä nautin sienten ja rihmastojen tuoksusta syyspuutarhassa. Taas kymmeniä ja kymmeniä erilaisia sienimaailman ihmeitä aamupuutarhassa. Kaikkien aistien puutarha avaa maailmoja koko kasvukauden. Monimuotoisuuden kehto. Päällystin näitä puutarhapolkujain kesäkuussa puuhakkeella / sahanpurulla ja tänään poluilla kontillani kulkien tuoksuttelin ja ihmettelin näitä sienimaailman rihmastoja, jotka pala palalta ottavat valtaansa  pehmeät puuhakepolut. Suunnatonta kiitollisuutta. Anna tilaa rihmastoille. Annan tilaa rihmastoille.

Heinäkuun rehevyys kohopenkkilavoissa

Ihanaa on saada jo korjata satoa lavoista. Niin on rehevää kaikki, rehevää ja tervettä. Viime viikon valtaisan voimallinen raekuuro kyllä repi lehtiä riekaleiksi ja reikäisiksi, mutta mitäs tuosta. Lehtikaalet ovat kasvaneet mahvavasti kumppaneinaan mintut, valkosipulit, timjamit, sitruunamelissat ja isosamettikukkaset. Eläköön yhteiselon ihanuudet!

Pikkusamettikukkaa lehtikaalen kaverina

Orvokin kukkasta salaattiin, siinä kesäkurpitsan vierellä. Samassa lavassa hunakukkasten, salaatin, kyssäkaalin ja purjojen skeä pikkusamettikukkasten.

Talvialkosipulien ( Aleksandra) väleissä lehtikaalet

Osa purjoista on vallan innostuneet kasvuun - kiitos siitä

Purjot, sitruunamelissat, lehtikaalet, isosamettikukkaset

Meripihka

Sain ystävältä, omenapuuviljelijä Timo Viertamolta hienon lahjan, omenapuun, ken omaa uskomattoman hienon nimenkin ' Meripihka'. Katsokaa noita oksakulmia, kuinka kaunis puu tämä onkaan! Minulla on muitakin Timon ( Rajalan taimiston ) omenapuita puutarhassan, mm ' Norland' ' Saarijärvenpunainen' ja 'Turso'. Niin suurella sydämellä suosittelen hänen rautaisella ammattitaidolla viljelemiään omenapuita, joiden joukosta löytää monia erikoisempiakin, pohjoisen vyöhykkeille sopivia omppusia. Mm. 'Norland' menee vielä ihan Sallassa saakka! Rajalan Taimisto onkin erikoistunut pohjoisen kestäviin hedelmälajikkeisiin ja taimisto itsekin sijaitseepi V-vyöhykkeellä Karstulassa <3 Käykää ihmeessä, Oulussa Timon kasvattamia puita saapi ainakin Aleniuksen puutarhalta Hietasaaresta.
Paikkaan tällä 'Meripihkalla' kenties tuon viime talvena menehtyneen 'Pekan'. <3 Kerrassaan kaunis on! Kiitän <3

Kesä on tässä

Herttatuvalla ei ole ollut tietokoneeseen liitettävää nettiä yli kuukauteen, mutta nytpäs hoksasin, että ulkonahan netti toimii puhelimesta liitettynä. Kuistilla kotitoimistossa. Niin paljon kauniita hetkiä on mahtunut, että välillä ihan harmittanut, etten ole niitä tänne päässyt jakamaan. Mutta hetkensä kaikellle. Ehdin tuossa toukokuussa toisaallakin, monessa suunnassa tehdä puutarhahommia, etten etes ehtinyt omalla pihalla puuhastella juurikaan. Pitkiä ja suuremmoisia puutarhapäiviä. Onni oli kylmä ja luminen touko, eipä pihamaalla olisi juuri mitään voinut luodakaan. Mutta tänään jatkuu lämpö ja aurinko, luonto on ottanut ns. kiinni kaiken toukokuun kylmän ja hitaan kasvun. Tuomi kukassansa, niin vienona ja hentona kesätuulessa. Päivät menevät suuremmoisesti aivan pihalla, puutarhassa luoden ja ihmetellen. Rakennan ja luon. Tänä kesänä porstua on entistä valtavammin tomaattien käytössä, mikä hymyilttää joka akainen aamu puutarhurinnaa. Raakileita jo monen monta, kimalaiset pörräävät ja taivaanvuohi laulaa taivaalla. Kirjosieppo on muuttanut jälleen pönttöön ja harakkaperhe rakentaa kuusiaitaan jälleen pesää. Vaikka tiedän, etten tule tätä puutarhaa enää kauaa luomaan, niin luon. Luon tässä hetkessä, tuleville ja menneille. Rakennan, istutan ja kylvän. Olkootkin viimeinen kasvukausi täällä tai sitten ei. Elämä ohjaa lempeästi tai rykäyksellä johonkin uuteen suuntaan. Puutarha kulkee mukana ja luon siellä missä olen. Nyt Rakastan tässä.

Punaimikän pienisuurikauneus

Pyhiä puutarhapolkuja, sienipolkuja tallaan.