Tänään syyspuutarha kuvin

Maatiaisleimu/syreenileimu kerkesi kuin kerkesikin kukkaan kiitos 

Lemmikkien lempeys

Nyt on elämässä niin, että minä olen täysin rakastunut lemmikeihin. Olin kyllä jo viime kesänä, mutta niin se rakkaus vahvistuupi. En yhtään tiedä mistä he ovat aikoinaan tähän Ihmepuutarhaan tupsahtaneet, mutta nyt niitä on ja siitä olen tavattoman kiitollinen. Vietin ties kuinka kauan taas heitä ihastellen. Miten niin pieni, voi olla jotain niin suurta ja koskettavaa. Kaikissa kukissa on kyllä omanlaisensa ihme ja se aina vaihtelee mikä milloinkin resonoi sydämeen. Nyt on vahvasti lemmikkien aika.

Dorianvillkko - välitilassa hänkin

Välitila. Ei enää syksy, ei vielä talvi. Jossain tässä - välitilassa.Talvi tulee puskematta luonnollisia aikojaan, talviuni, talven puhtaus, jäljettömällä polulla taivaltaminen.Uusi polku.Syksyn lehdet peittävät menneen. Välitila, tuli, tarinat, etsiminen ja löytäminen.Välitila ja joskus tulee vielä talvi, jolloin luomastansa luopuminen avaa jotain uutta. Välitila ja tuntematon.

It is the Choice to see Love

Hän kysyi minulta, jotta uskonko? Mitä hän sillä tarkoitti ? Katsoin hänen silmiin, peiliin,vastasin jotta uskon, kyllä minä uskon. Minä uskon siihen äärettömään viisuteen, joka luo ja kasvattaa siemenestä täysikasvuisen kukan, kukasta siemenen ja siemenestä jälleen kukan, juuri tuon tietynlaisen kukan. Unikon siemenestä ei kasva kelloa kissan ei, ei kukkaa auran tai hietaneilikkaa, vaan uusi unikko tuohon tuuleen tanssimaan. Minä uskon siihen voimaan, mik' luo ihmisalkiosta täydellisen, kokonaisen ihmeen. Minä uskon heräävään luontoon, uinuvaan maahan. Minä uskon tuulen tämän tarkoituksenmukaisuuteen, sateen puhdistavaan armoon. Luottamus tähän Voimaan on usko, joka on. Joten kyllä minä uskon, en tiedä haitko sinä kysymykselläsi tätä, mutta uskoni ja luottamukseni tietää, että sait vastauksesi. Ilman uskoa, alituiseen minä kontrolloida elämääni saattaisin, sen sijaan että eläisin ja sallisin Olla elettävänä. Ilman uskoa kontrolloisin jotain kontrolloimatonta. Niinpä minä Uskon ja katson kukkien kasvavan tänäänkin.

It is the Choice to see Love. The experience of Love is a choice we make, there is no need to look for love, just to choose to see it. Love is the internal support from the Universe, the internal support for our abundant survival.

There is something inside me which Knows - that is enough and that is All. And I have all thise tears, once again, beautiful, beautiful, beautiful tears, more than words you know. Tears. And I will go, I will fly, I will go home now. More than thise words - home. What is this feeling, what is this wisdom - I dont know, I do not need to know, it does not matter. You know that It changes us, It did already. Im empty, willing to recieve. New day, - be empty. And I will go, I will fly, I will go home now. Its bigger than me. Love. We are meant to be this way, and yes, I have all thise tears that are reflecting the light.

Palavan Rakkauden aamu

Palavarakkaus, The flames, Maltese Cross, Lychnis chalcedonica. Voi taivas näitä aamuviiden Valoja pinnalla kukkasten, kasvien, oi kaiken tään. Miten paljon rakastankaan elämää. Aamun herkkyys, nöyryys, puhtaus, hiljaisuus, kurjet, raakkuvat varikset, surraavat aamutyöläiset kimalaisen asussaan, niin ammuvat lehmät jälleen höyryävän joen tuolta puolen. Hiljaa avovarpain, maata minä kuuntelen.

" Permaculture is not a destination, it is a direction."

Ai että minä mutustelen rakkaudella tuota Graham Bellin, tämän yhden hienon ja mahdottoman sydämellisen mestarin toteamusta permakulttuurista  " Permaculture is not a destination, it is a direction." Joo niin se kyllä on, elämän mittainen matka. Välillä loistavasti ja avartavasti niin mukavuusalueen ulkopuolella kuin olla ja saattaa - siellä missä ne ihimeet tapahtuvat ja ovat meitä odottamassa. Elämän mittainen matka. Permakulttuuri ei ole vain suunnitelmallisia puutarhoja, vaan se on koko elämän kattava, ihmisten asumusten, hyvinvoinnin kokonaisvaltaista suunnitelmallista toteuttamista. Kestävän pysyvyyden luomista. Yhdessä luomista. Ainut mikä luomistamme voinee rajoittaa on kenties mielikuvituksen puute. Avautuappa jälleen sis uusille näkökulmille sekä ratkaisuille. Ottaa vastaan jokainen ongelma mahdollisuutena luoda jotain uutta ratkaisumallia. Joskus meidän on unohdettava mitä tiedämme, mitä olemme oppineet, jotta voimme nähdä asian uusin, paljain silmin, alastomana, uuden alussa. Kehittyäksemme on joskus unohdettava oppimamme.

Kypsyväiset marjat pihlajan

Olen sangen täysin rakastunut tähän poimulehden kukintoon - teeksi että kimpuksi, voi taivas...

Huopaohdake ihanuus tupsahtaa aina tähän punaherukan kupeeseen iloksemme houkuttelemaan pölyttäjiä surraamaan. 

Siinä se on traktorin mentävä keskiväylä, jotta pääsee kaivolle,  leikkitilaa pusmus 

Salaattia, yrttejä, kukkasia portaitten viereltä

Lavat rehottaa

Mansikkapinaatti, Chenopodium foliosum revonhäniin kuuluvainen pylperöinen, kylväytynee itsestään puutarhaan. Lisää ravintooni.

Loistohelokki valossansa Oenothera pilosella, ihanat vaniljaiset kukat niin ihmisotuksille kuin perhosotuksillekin

Jotain sinistä