Suuri päivä. Ihomatka. Katsoin eilen kasvoihin, joita en tunnistanut omikseni. Katsoin ja tahdoin paeta katsomaani. Katsoin ja etsin jotain tuttua, näin pelkoa ja haurautta ja lopulta löysin peilikuvasta vahvuutta olla heikko, tunnistin tuon vahvuuden suureksi omaksein. Etsin peilikuvasta kauneutta, katsoin syvälle silmiin ja yht'äkkiä koin olevani aivan jotain muuta kuin katsomani peilikuva, silmätkään eivät enää tuntuneet omilta ja samalla silti tuntuivat. Kuin katsoa jostain suuremmasta minuun. Silmät olivat kuvajaiseni ainut osa, jonka pinnalta tunnistin. En osaa selittää, ei kait tarvitsekaan minun sitä tehdä. Ymmärtämättömyydessä avautuva elämän arvoituksellisuus on. Kirjoittaa minä tahdon sen, mitä tulevan on tarkoitettu tähän.
Meistä tulee kauniita, kun näytämme tunteemme avoimesti. Meistä tulee sitä mitä jo olemme. Kuinka usein tunteitamme yritetäänkään kuitenkin tukehduttaa, niin ulkopuoleltamme kuin sisäpuoleltamme, itse ja muut, yksi yhdessä. Kohtasin eilen valkoisessa talossa yhden suuremmoisen naisen, hoitajan, joka sanoi minulle heti kohdattuamme, että itke vain, anna tulla, se on nyt tässä hetkessä varmasti ainos helpotus, joka purkaa ainakin jotain. Hän oli ensimmäinen tuon valkoisen talon henkilökunnasta, joka minuun niin sanoi. Hän sanoi, tiedän, että kirvelee, sattuu, kutittaa, mutta et voi tehdä mitään, itke siis kun itkettää. Kiitin häntä kyynelein ja pian jo hymyikin ja naureskelinkin. Kohtasin myös kaikessa tasapainossamme ihmisiä, jotka vähättelivät itkua ja muistin, koin kuinka yleistä onkaan sanoa itkevälle " älä itke". Kieltää itkemästä, mitä meissä silloin tapahtuu ? Älä itke, älä päästä irti, pidä sisällä. Onko itkevän valo liian kirkas kohdattavaksi, itku herättää aina toisessakin jotain. Pelottaako se. Pelottaako toisen ihmisen itku ? Sallitko sinä itsesi itkevän ?
Minä siis itkin, ja itkin paljon. Kuinka onnellinen olekaan, että elämässäni on ihmeitä joiden kanssa voin jakaa tunteeni, kaikki tunteeni. Häpeä. Sitäkin minä koin, jonka rehellisesti vastaanottaessani koin häpeää, siitä, että koen häpeää. Häpeää olla näkyvillä siinä muodossa. Olisin halunnut hautautua jonnekin syvyyksiin, koska en voinut katsoa itseäni peilistä, sillä sieltä katsoi kasvot, jotka olivat muodottoman turpeat, silmät jossain siellä turvotuksen syvyydessä, juurevan värin alla. Mutta mitä on Kaiken alla. Ulkoinen ja sisäinen, yhtä kaikki ja ulkoinen ilmentäen sisäistä kysyn itseltäni, mitä sisäistä tämä minussa ilmentää. Ihoni tässä hetkessä.
Hetkissä elisissä oli paljon eitä, nyt sen huomaan. Ei, ei ei, ei. Jokainen 'Ei' vie minua kauemmaksi, estäen minua olemasta. Tiedostaessani tuon Ei-energian, 'Ei' menetää voimansa. Maatessani hiljaa alla suolaisten kääreiden huomasin tämän, ymmärsin, että taistelen vastaan, kun minun tulisi olla puolesta, ein tilalle tuli kyllä. Taistelin mielessäni mm. sitä vastaan, etten kyllä tahdo, en tahdo, en tahdo ottaa länsimaisen lääketieteen suomia perusparannuskeinoja. Nyt tahdon, tahdon, tahdon ravita, puhdistaa, tervehdyttää kehoani tulsilla, valkosipulilla sekä kurkumalla ja paljolla muulla. Tapahtuu mitä tapahtuu, hengitän valkoista sisääni ja se tuntuu minussa hyvältä. Otan vastaan. Ennen kaikkea otan sen vastaan, minkä minä avuksi koen.
Ei tämä tarina loppu ole. Tutkin ja opin niin kauan kun elän. Elän kun olen avoin. Elän kun tunnen häpeää, häpeää kun tunnen häpeää, elän kun olen rehellinen sanoissani, teoissani. Etenkin itselleni. Elän kun koen pelkoa, elän kun löydän sen takaa Rakkauden. Voin tutkia syvemmin miksi tunnen mitä tunnen, tai voin vain tuntea ajattelematta, analysoimatta sitä sen enempää. Molempi parempi - Rakkaus. Toivotan elämääni tervetulleeksi myönteisiä elämyksiä ja vähemmän myönteisiä, jotka aina lopulta avaavat myönteisen aarteensa valepukunsa takaa. Jälleen kerran minä avaudun armollisuudelle. Tässä on hyvä olla. Ja niin ja näin löydän jälleen myös kehoni kasvot. Ystäväni Juha Tulkin kautta viesti Kaikkeudelta syvälle minuun tuntuu "Annan itselleni luvan olla esillä. Saan olla näkyvä. "
Mitä minä kirjoitin. Ehkä luen, mutta en nyt. Hän herää, minä menen sulkemaan hänet syliini, Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti