Ajattelin, että kokeilenpas Aurinkopäivän kunniaksi tämmöistä kerroksellista penkkiä kasvimaallemme, sillä ajatuksella, että saan palautettua ravinteita ihanaan hedelmälliseen maahan,ravinnoksemme matojemme sekä ensikesän hyötykasvien, varsinkin paljon ravinteita kaipaavia kurpitsoja sydämellä pitäen. Tämmöiseen kerroskselliseen penkkin suhtaudun myös toivomuksessa lämmön varaus. Ja mikä ihana mahdollisuus haudata kiitollisena kasvijätteitä suoraan kasvimaan uumeniin, jotka sitten maantuvat muhevaksi mullaksi ojentaen ravinteita jälleen maahan. Ja näin se meidänkin nurmelta esiinkaivamamme savimaa keveneepi ja muhevoituu eloperäisen jätteen ansiosta! Voima! O
SyysAuringon helliessa hipiääni,kaivoin siis ensin vahvoin kätösin lapiolla kutakuinkin lapionpiston, ja vähän enemmän, verran syvyyttä tähän penkkiin ja nakkelin risuja tuonne pohjalle lepäilemään. Enemmän kyllä risuja penkin pohja sain, kuin tässä kuvassa havaittavissa on. Sinne menivät terijoensalavan oksat, mustaherukkaa sekä koivun puustansa pudottamiaan risuja.
Sitten heittelin risujen päälle runsahasti kasvijätteitä, naatteja, auringonkukan varsia ja kurpitsan varsia sun muuta mitä nyt tuossa sadonkorjuussa oli jo saatunna maasta.
Seuraava kerros muodostui hevonlannasta ja puolittain / kokonaan kypsyneestä kompostista, keittiöjätekompostista.
Kompostin päälle kauhoin penkistä lapioimani mullan ja laitoin päälle vielä syksyn lehtiä maan suojaksi, sillä paljaana maata ei tulisi koskaan pitää ja lehdistäkin madot saavat syödäkseen. vaikkei tämmöisiä penkkejä loisikaan kokeeksi, niin suosittelen silti kattamaan hyötytarhan paljaat kohdat syksyn värikimaralla, eli kuivilla lehdillä. Tämä ei ole aivan ns. lämpöpenkki, mutta jotain mukavaa aivan varmasti. Luotan pyhään kiertokulkuun ja keväällähän sen kasvuvoiman sitten kohtaa - kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti