Kuunliljamunakasta - Hostaa pöytään, ah monivuotiset vihannekset

Kuunliljat, nuo varjopaikkojen komeista lehdistään tunnetut perennat ovat myös syötäviä. Ajatella, jotta näin saa monivuotisia lehtivihanneksia ihan varjostakin, monikerroksinen puutarha tarjoaa ihmeitä! Kaikki kuunliljat ovat syötäviä, mutta parhaiten vihannesherkkuina ovat tunnettuja raitakuunlilja Hosta sieboldii ja vuoristokuunlilja Hosta montana. Kuunliljat viihtyvät siis parhaiten varjossa tai puolivarjossa, täydellistä, mutta minulla on yksi valtava puska ihan tuossa auringossa ja vallan hyvin se siinä viihtyy. Siitä minä äsken nappasin lounasta. Valko- ja keltalehtiset muodot kaipaavat enemmän valoa kuin sini- ja vihreälehtiset kuunliljat. Mutta jotta siitä sitten vaan vihannessatoa, vaikka tosiaan puiden siimeksestä tahi sieltä pohjoisen puolelta - täydellisesti pehmeään, kestävään permapuutarhaan!

Myös kuunliljojen kukkaset ovat syötävissä ja koristavat kivasta kesäni salaatteja. Kuunliljat ovat alkuperältään aasialaisia ja Japanissa kuunlijat ovatkin kuulemma suurta herkkua. Parhaimmillaan lehden ovat pieninä, vielä hieman käpertyneina, avautuessa uuteen kesään, mutta itse olen kyllä kypsennettynä nauttinut ihan keskikesän isompiakin lehtiä - kuten tänään munakkaassa pinaatin ja punasipulin kera. Kuunliljojen lehtiruoteja ja varsia voinee käyttää parsan tavoin, keittää ja humpsautella voissa. Kuunliljat ovat siitäkin mahottoman kivoja, jotta niitä voi leikata pitkin kesää ja siten ne tekevät uusia lempeämmän makoisia lehtiä. Monivuotiset vihannekset antavat voimaa ja tukevat puutarhan hyvinvointia. Ne tarvitseepi vain istuttaa kerran ja siitä sitä satoa sitten riittää rakkaudella nautittavaksi. Maa kiittää kanssani. Kyllä kuunliljoissa riittää potentiaalia kestävään kotipuutarhurointiin näin niin kuin ravinnonkasvattamisenkin osalta. Monimuotoinen, muunneltavaissa oleva lisä hyvinvoivaan ruokavalioon.