Hän kysyi minulta, jotta uskonko? Mitä hän sillä tarkoitti ? Katsoin hänen silmiin, peiliin,vastasin jotta uskon, kyllä minä uskon. Minä uskon siihen äärettömään viisuteen, joka luo ja kasvattaa siemenestä täysikasvuisen kukan, kukasta siemenen ja siemenestä jälleen kukan, juuri tuon tietynlaisen kukan. Unikon siemenestä ei kasva kelloa kissan ei, ei kukkaa auran tai hietaneilikkaa, vaan uusi unikko tuohon tuuleen tanssimaan. Minä uskon siihen voimaan, mik' luo ihmisalkiosta täydellisen, kokonaisen ihmeen. Minä uskon heräävään luontoon, uinuvaan maahan. Minä uskon tuulen tämän tarkoituksenmukaisuuteen, sateen puhdistavaan armoon. Luottamus tähän Voimaan on usko, joka on. Joten kyllä minä uskon, en tiedä haitko sinä kysymykselläsi tätä, mutta uskoni ja luottamukseni tietää, että sait vastauksesi. Ilman uskoa, alituiseen minä kontrolloida elämääni saattaisin, sen sijaan että eläisin ja sallisin Olla elettävänä. Ilman uskoa kontrolloisin jotain kontrolloimatonta. Niinpä minä Uskon ja katson kukkien kasvavan tänäänkin.
It is the Choice to see Love. The experience of Love is a choice we make, there is no need to look for love, just to choose to see it. Love is the internal support from the Universe, the internal support for our abundant survival.
There is something inside me which Knows - that is enough and that is All. And I have all thise tears, once again, beautiful, beautiful, beautiful tears, more than words you know. Tears. And I will go, I will fly, I will go home now. More than thise words - home. What is this feeling, what is this wisdom - I dont know, I do not need to know, it does not matter. You know that It changes us, It did already. Im empty, willing to recieve. New day, - be empty. And I will go, I will fly, I will go home now. Its bigger than me. Love. We are meant to be this way, and yes, I have all thise tears that are reflecting the light.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti