Kannattaa suosia vanahoja lajikkeita, näisä on kuulkaa voimaa, kasvuvoimaa! Olen kasvattanut nyt kahta eri talvivalkosipulilajiketta - mikäs sen helepompi kasvatettava kyllä. Vanhaa virolaista kantaa olevaa 'Kodaver' valkkaria sekä 100- vuotta Suomessa viljeltyä ' Aleksandra' lajiketta. Molemmat tuntuvat olevan hyvin viljelyvarmoja ja taattua satoa tiedossa on näiden kanssa! Mahtipontiset varret ovat itsekin niin maukkaan valkospipulisia eikä eiliseen villivihannespestoon tarttenutkaan laittaa itse sipulia ollenkaan - oli sen verran voimakasta. Nämä talvivalkosipulit istutetaan siis ihanassa kiireettömässä syys-lokakuussa, sinne syksyisten lehtien ja tulevan talvivaipan alle. Vaatinee hyvin ravinteita, jotka turvasin kompostilla, nokkoskäytteellä sekä viherkatteella. Tuo alla kuvassa oleva kaveri on miltei 7 cm halkaisijaltaan oleva 'Aleksandra' <3
Ensimmäinen lannoitesatsi lasketaan jo istutusvaiheessa sinne vaon pohjalle, toinen keväällä jahka maa on sulanut ja sitten vielä kesäkuun puolessa välissä. Tämän lisäksi siis sitä ruohokatetta vielä heille laitoin. Puun tuhkaa ripottelin jo syksyllä, sehän onkin pH:ta nostattavana lisäksi myös mahottoman hyvä lannoite ja toiminee myös sipulikärpäsen torjujana.. Siinä on magnesiumia suhteellisen runsaasti ja fosforia, kaliumia sekä kultaisia hivenaineita. Semmoista. Paltaan asiaan taas syksymmällä istutuspuuhussa, mutta suosittelen kyllä panostamaan vanhoihin lajikkeisiin! Tälle syksylle mulle on tulossa myös biodynaamisesti tuotettuja valkkareita nimeltä Arkus ja Harnas. Sinne tänne puutarhaan kaikkia näitä valkosipuleita lasken ja myös tuohon " valkosipulimaahan". Valkosipulihan on myös siitä hyvä puutarhassa, että karkoittaapi tuoksullaan tuholaisiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti