tiistai 2. syyskuuta 2014

Alku

Nyt. Nyt kirjotan, aloitan ja jatkan. Nyt on paras hetki. Hän - elämänkumppani " pisti" minut perustamaan tämän tilan, jakaakseni ajatuksiani, tunteideni kuvia, intohimoni kuvia, suloista, pyhää arkea, unelmaani,jota todeksi elän. Kasvimaailmaa. Ehkä uutta ajattelutapaa puutarhaa kohtaan, uutta ehkä sinulle ja samalla minulle - ihmeitä ihmetellen ja niitä jakaen. Joka päivä elän, koska tahdon niin. Luon, luomme - yhdessä ja erikseen. Hassua. Tämä on ' Hetkiä Hertalla ' Tervetuloa <3



Eilen pysähdyin pomppimaan suuremmoiselle trampoliinille, esittämään Kaikkeuteen kysymyksen, virtauttamaan kysymyksen Taivaisiin, jotta kysymyksen lähettäminen soisi tilan vastauksen tulla. " Kuinka voin palvella Kaikkeutta parhaiten ? " Aika aikansa kutakin ja ajoittain on hyvä tarkentaa ja lähettää kysymys uudelleen, siellä kaikessa pienuudessaan, kaikessa suuruudessaan, elämäntehtävämmekin muuttaa muotoaan, sillä mikään pysyvää ole ei. Tehtävän pohjus, maaperä, jolle se on perustettu lie pysyy jollain tasolla, mutta tehtävän ilmentäminen muuttuu. Kaikkeus siis kuule oi kuule kysymykseni. Ja tiedänhän minä, että kuulee hän.

Piste.

Metsä. Olla kuinka väsynyt lie, on aina hyvä antaa Hänen hoitaa, hoivata, energisoida. Koskaan ei metsästä lähde niin väsyneenä kuin sinne menee. Aina lähtee eteenpäin paljon eloisampana - se on ihme paikka tuo metsä. Kun antaa luvan hoitaa, hän hoitaa. Ja pyyteettömästi pyytämättämmekin, tiedostamattamekin - hän aina hoitaa. Metsä. Pienokainenkin makasi uniensa jälkeen mättäällä ja raaputti pienellä, pehmeällä sormellaan petäjän kylkeä. Kokemus, ah mikä puhtaus ja viattomuus. Menkääs siis metsään oi.Ja niin ovat punaisena kankaat nuo, kun metsä tarjoaa seisovaa pöytäänsä, antimiaan meille kaikille. Puolukat kypsyväiset ja kangasrouskutkin samettiset nuo tänään lahjaksi saimme.Kiitos.

Piste.

Rakkaus.

1 kommentti: