lauantai 7. lokakuuta 2017

Maan tarpeista käsin

Lukiossa, silloin joskus 18 vuotta sitten, kun piti päättää mille tielle lähtee siitä pisteestä, tiesin vain että käteni kuuluvat maahan. En osannut sanoa mitä tahtoisin lähteä opiskelemaan, mutta tiesin että se olisi jotain jossa käteni saisivat olla maassa. Se tieto sydämessäni päädyin aikoinaan puutarhojen pariin. Ammattikorkeakoulussa juuri mikään opintokirja saatikka luento ei resonoinut minuun, en kokenut ahaa elämyksiä taikka löytänyt juuri motivaatiota opiskella tarjottuja aiheita. Jokin puuttui, käteni eivät olleen maassa. 



Meni vuosia ennen kuin pääsin syvempään yhteyteen, kuuntelemaan mitä sanottavaa luonnolla olisi tavasta luoda puutarhoja. Se vaati hiljaisuutta ja rauhallisuutta ilman säntäilyä. Oli ja on edelleen niin paljon kysymyksiä. Välillä puutarha hiljaa kuiskaa vastauksia, välillä itse tiedolla ei ole niin merkitystä. Tunteella sydämessä on. Niin monet meistä tunnistavat villin luonnon voiman, sen pyhyyden ja ihmeellisyyden mikä lepää luonnossa. Miksi niin monet puutarhat ovat vailla tätä tunnetta, kysyin itseltäni. Olisiko luonnon pehmeä muotokieli monistettavissa puutarhoihin? Miksi tapamme elollisen myrkyillä, rajoitamme kasvun luonnottomaan tilaan. Missä luonto on puutarhassa? Missä ovat puutarhat, jossa luonnolla on tilaa ilmentää itseään vapaasti? Puutarhat, jossa puutarhuri antaa tilaa luonnon viisaudelle, luoden tästä käsin tilaa olosuhteille, jossa tasapainoinen ekosysteemi voi kukoistaa kaikessa kauneudessaan ja eri osaset tukea toinen toisiaan. Puutarha, jossa elämä on elossa, luonnon mittaamaton arvo kosketeltavissa ja koettavissa. Taika ja taianomaisuus. Puutarha, jossa hyväksyntä ja välittäminen ovat läsnä, ilman elämän tiedostamatonta kontrollointia. Miksi me yritämme estää luonnollisen kasvun puutarhoissamme ? Millainen olisi puutarha, joka ilmentäisi luonnontilaisten metsien rakennetta ja pyhää dynamiikkaan? Mihin elämä pyrkii eläessään hetkeä hetki hetkeltä ?



Minunkin on täytynyt palauttaa sydämeeni tieto siitä, että Maa On Elävä. Vain tämän ymmärryksen kautta olen voinut löytää sen sydämen tahdon palvella maata, hoitaa ja tervehdyttää. Meistä tulee yhtä puutarhan kanssa. Hoidamme toinen toisiamme. Yksi sykkii. Löydän luonnollisen puutarhan kautta itsestäni saman viisauden. Luonnon viisauden. Kun työskentelen siitä käsin mitkä ovat maan ja puutarhan tarpeet, lopulta myös omat tiedostetut ja tiedostamattomat tarpeeni tulevat täytetyksi. Mutta koen, että on aloitettava siitä tarpeesta mikä Maalla on, eikä siitä tarpeesta mikä ihmisellä olisi Maan suhteen. Näin minun tieni kohdalla. Kuunnellen.Tarkkaillen. Rauhassa. Sitten palvellen. 





maanantai 25. syyskuuta 2017

Kylmä nenänpäässä, värit puutarhassa, alppiastereiden hassut hatut

Tämä kaikki muuksi jälleen muuttuva elämän muoto, muodot, värisyttävät kaikkea minussa. Taivaallinen melankolia aina vaan läsnä. Hetken itsekseen puutarhassa, hetki suuri ja valtava. Uutta kohopenkkiä kokoillen. Jälleen rihmastoja tuoksutellen ja sallien kaikkien näiden, varsinkin värin keltaisen, väristä minussa. On ne kyllä ihmeellisiä nuo rihmastot. Kohopenkkiä reunustavat puut peittyvät valkoiseen rihmastoon. Kiitos syyspuutarha.







Isokarhunputki koko komeudessaan



Palsternakan korjuukypsät siemenet

Hassut alppiasterit syyshatuissansa




torstai 21. syyskuuta 2017

Tänään syyspuutarha kuvin





Maatiaisleimu/syreenileimu kerkesi kuin kerkesikin kukkaan kiitos 





rihmastojen taivaallinen tuoksu

Ai että minä nautin sienten ja rihmastojen tuoksusta syyspuutarhassa. Taas kymmeniä ja kymmeniä erilaisia sienimaailman ihmeitä aamupuutarhassa. Kaikkien aistien puutarha avaa maailmoja koko kasvukauden. Monimuotoisuuden kehto. Päällystin näitä puutarhapolkujain kesäkuussa puuhakkeella / sahanpurulla ja tänään poluilla kontillani kulkien tuoksuttelin ja ihmettelin näitä sienimaailman rihmastoja, jotka pala palalta ottavat valtaansa  pehmeät puuhakepolut. Suunnatonta kiitollisuutta. Anna tilaa rihmastoille. Annan tilaa rihmastoille.


torstai 7. syyskuuta 2017

Sadot kuivumahan


Nyt on kaikki talven teet kuivattu, jauhettu ja purkitettu. Aurinkoiset syyspäivät hellivät sadonkorjaajaa kyllä. Valkosipulit nostettu maasta kuivumaan katon rajaan ja maalla annettu takaisin se mitä sadon muodossa sain : kompostia ja muuta eloperäistä. Lehtikatteet päälle. Maa kiittää ja minä. Syksy on ihanaa aikaa!



sunnuntai 20. elokuuta 2017

Satoaikaa hengittäen

Elm oyster Hypsizygus ulmarius
Satokauden levollisuutta. Kun kurjet lähtevät ja elokuun tuuli puhaltaa pihapuiden latvuksissa. Sitä on vain ihan hiljaa ja mutustelee marjoja suuhunsa. Kun ei muuta jaksa. Väsymys. Hiljaisuus. Uudet vaeltavat tuulet. Onni on satoaika puutarhassa.






keltainen osterinvinokas