Rohtoraunion pyhä mestarillisuus puutarhassa

Rohtoraunioyrtti, comfrey (Symphytum officinale) on yksi puutarhani hyödyllisimmistä kasveista nokkosen ohella - valtava lahja jokaiseen ekologiseen puutarhaan! Tämä ikävä kyllä suurestikin kartettu kasvi tarjoaa maineestaan huolimatta valtavan määrän hyötyä puutarhoissa. Aivan on vertaansa vailla kyllä ja mielestäni täysin turhaan kartettu, jopa vihattu häntä on. Kimalaiset sun muut pölyttäjät pörräävät huumaantuneena lemmikkikasveihin kuuluvan raunioyrtin violeteissa ja vaalenpunaisissa kukkasissa, ja niin tulisi pörrätä meidän ihmistenkin. Pohjoisen keskikesään, juhannuksen tienoon hän antaa mettänsä kaikkeuden hyväksi. Rohtoraunioyrttiä on perinteisesti käytetty haavojen ja ruhjeiden hoitoon ja kasvilääkinnästä kiinnostuneet tutustuvat tarkemmin sen käyttöön jos kiehtoopi.

Katsokaa Kauneus

Raunioyrtti kuuluu näihin suuremmoisiin kasveihin, joilla on kyky imeä ravinteita maan syöväreistä ja saadessaan lahota paikoillensa, ne vapautuvat muiden kasvien käyttöön. Raunioyrttihän kerää lehtiinsä varsinkin kaliumia ja kasvista tehty kaliumpitoinen käyte onkin parasta lannoitetta esimerkiksi perunalle sekä tomaatille sun muille kaliumista pitäville ihmeille. Käytteessä on toki muutkin kasvien tarvitsemat tärketä ravintoaineet ja se sopii erinomaisesti kaikille kasveille. Liota ämpärissä viitisen päivää ja laimenna suhteessa 1:10.

Lehdet sopivat taivaallisesti kaiken katteeksi sekä kompostin voimistajaksi. Typpipitoisena kasvina raunioyrtti herättää hiljentyneen kompostin hetkessä ja nopeuttaa koko kompostointiprosessia. Kompostiin kannattaa heitellä rohtoraunion lehtiä tasaisin välein ja hyvä ideahan olisikin istuttaa koko kasvi kompoistin vierelle, niin saisi siitä näppärästi aina samalla leikattua - olisivat siinäkin kimpassa, Lahotessaan maan päällä rohtoraunioyrtti ei kuluta maan typpivaroja kuten esimerkiksi olki tai puuhake. Elinvoimaista kasvia voi niittää parikin kertaa kesässä ja tarjota tätä herkkkua kaikelle kasvulle puutarhassansa. Ehdottomasti parhaita kasveja kategoriassa " kasvata, leikkaa ja jätä maahan lepäämään". Katehommissa on syytä muistaa käyttää vain lehtimassaa, sillä varsiosa voi ottaa ja juurtua paikoillensa. Tätäkin ominaisuutta voi tietysti käyttää hyväkseen ja lisätä tätä kasvia tällä tavoin.

Itse olen istuttanut rohtoraunioyrttiä nuorten omenapuiden liepeille siperianhernepensaan, mansikoiden, lupiinin, loistotädykkeen, mäkimeiramin, boragon, mesimarjan, marjasinikuusamien ym. kanssa, jossa saapi kasvaa täyteen kokoonsa ja lannoittaa tätä ryhmää omalta osaltaan. Istutin kasvit niille paikoille joiden tiedän omalta osaltani jäävän lapioiden ulottumattomiin, sillä näin raunioyrtin saa kyllä pidettyä paikoillansa (joskus myyrät kyllä saattavt kuletella raunioyrttiä ympäri puutarhaa). Kasvi leviää kyllä myös siemenestä, jos ehtivät kypsyä, joten kukkavarsien poistaminen on myös yksi liiallista leviämistä ehkäisevä toiminto.

Tätä suuremmoista kasvia on viljelty ja arvostettu tuhansien vuosien ajan, eikä todellakaan turhaan. Rivakasti kasvava, kookas perenna omaa voimallisen juurimaailman, joka muokkaa sitkeätäkin maaperää muhevammaksi. Ilmastointi lisää myös vedenpidätyskykyä raskailla mailla ja parantaa näin kaikinpuolin maan rakennetta. Mahtavalla juuristollaan tämä kumppani tuo syvältä maasta ravinteita pintakerroksiin muiden kasvien ulottuville. Ystävällisesti toimii hän.

Kiitos tästä lahjasta puutarhani osalta. Soisin tämän kasvin löytyvän useammasta nykyajan puutarhasta. Kunnioitan. Ja hän niin kauniskin vielä!

HortaVoimaa pöytään!

Gluteiiniton, taivaallisen herkullinen hortapiiras

Pohja :

100 g luomuvoita

n. 3 dl tattarijauhoja

0,5 tl laatusuolaa

1 dl kookoskermaa tai vettä

Ainekset sekoitetaan voitaikinaksi, painellaan piirakkavuoan pohjalle ja esipaistetaan 225 asteessa n. 10 minuuttia

Täyte

1 l villiä vihreää ( nokkosta, vuohenputkea, voikukkaa, maitohorsmaa jne. )

2,5 dl kookoskermaa

3 luomu munaa

1 tl suolaa

extrana 5 valkosipulinkynttä ja yksi punasipuli pilkottuna

Täyte piirakan päälle ja jälleen uuniin vielä 15 minuutiksi. Parasta piirakka on viilenneenä ja jopa seuraavaan päivään tekeytyneenä.

Supervoimat käyttöön, rasvaliukoiset vitamiinit hyrräämään hortapestolla!

Vähintään 1 litra villiä vihervihervoimaa tuoreena. Tapauksessani pestoon laskin nokkosta, vuohenputkea sekä voikukanlehtiä.

Pieni kourallinen liotettuja manteleita + cashew pähkinäitä. Kourallinen siis yhteensä

1 tl laatusuolaa

1 ½ dl laadukasta neitsytoliiviöljyä

Paljon valkosipulia!

Sitten vain kaikki blenderiin ja hyr hyr sur sur ja minnuutissa valmista! Ja sisältää niin mielettömän määrän vihreetä, että oon meleko varma, jotta se tuntuu!

Iltapalaboogie

Kevyesti kookosöljyssä pannulla humpsautettua maitohorsman vartaloa valkosipulilla, salvialla, herneenversoilla sekä paahdetuilla mantelilastuilla. Siihen rannalle vielä nokkosmunakas niin huh huh!

Wokkivihannekset pihamaalta kaupan pakastealtaiden sijaan <3 

Lupauksia kesästä

Voihan höperyys - se iskee jälleen, jahka valkoinen lumivaippa vaihtuu lillinkiseen nurmikkoon ja talon etelä - ja länsipäädyn jo ihanasti lämmössä kuivahtaneeseen heinikkoon. Pieni, keltainen krokus nosti eilen päänsä aurinkoon ja illan tulleen painoi päänsä jälleen unehen. On taas aika tarkkailla puutarhaa ja etsiä kasvunihmeitä! Eilen opin puutarhassani sen, että jänöt tykkäävät iisopista! Jokainen iisoppipuska on koluttu maata myöten eteläisellä puolella. Muut iisopit ovat vielä lumen peitossa, joten yllätystä piisää niidenkin puitteissa jahka aurinko sulattaa maan jokaisen kolkan. Myös vahva, voimakas, painava lumi on tehnyt työtänsä ja painanut monet pensaat myöten maata ja hennot, nuoret oksat ovat katkeilleet voimastansa. Mutta tämä kaikki on osa puutarhuroinnin yllätyksellisyyttä ja arvaamattomuutta. En huoli, en sure, kyllä ne sieltä ponnistavat, joidenka tarkoitus on.

Eilen nautin suunnattomasti, kun sain rapsuttaa uutta kuiviketta varastoon ilman takkia, pää paljaana Auringon kanssa hymyillen. Kompostikuivikkeesta siis puhelen. Syksyllä keräsin talteen talven varalle kaikkea kuivaa ja sen lisäksi olemme saaneet naapurista sahanpurua ja näillä kaikilla yhdessä selvisimme kotitalouskompostoinnista jälleen talven ylitse. Nyt on aika kerätä kuiviketta kesän lempeään, höyryävän lämpimään kompostiin.  Rapsutan, rapsutan ja rapsutan. Kompostikuivikkeen sietämättömästä keveydestä kirjoitin syksyllä täällä

Kohta saan kunnostaa jo kasvulavatkin! Voi tätä hurmosta! Kotiinkuljetuksena Herttatuvan pihamaalle saapui eilen myös kasa olkea. Ohikulkumatkalla olkea ystävältä. Parasta. 

Unelmoidaan ja höperöidään!

Pääsiäisemme gluteeniton raakamämmi

Tattarimämmi
n. 4 dl tattaria
200 g luumuja
3 rkl carobia
hyps suolaa
1 rkl gluteenitonta talkkunaa
2 tl hunajaa
1 ½ tl pomeranssinkuorta jauhettuna

Huuhtele tattarisuurimot, liota hetki lämpimässä vedessä, huuhtele, siivilöi ja idätä vuorokauden ajan. Iduissa tulisi olla pikkiriikkinen häntä näkyvillä. Liota luumuja yön ylitse pehmeiksi, säästä liotusvesi. Lisää kaikki ainekset blenderiin ( tai kippoon ja surauta sauvasekottimella )  ja lisää vähitellen liotusvettä, jotta saat tahtomasi massakoostumuksen. Heleppoa. Nautitaan ilossa pääsisäisessä. Tarjoile vaikka vaniljalla maistetun kookoskerman kera.

Rakkaat Leppäkerttuset

Leppäkertut - nuo pienet, tehokkaat puutarhurin apulaiset! Sydämessäni on sulostuttavan lämmin  tunne, kun ajattelen kaikkia leppäkerttuja, jotka ainakin toivottavasti ovat löytäneet kodikkaan talvikodin pihamaallemme jätetyistä syksyn lehdistä sekä kaikesta muusta kuihtuneesta kasvillisuudesta. Siellä uinuvat untansa pehmeää, ovat sitten hekin virkeinä keväällä asemissaan. Se kaikkien tuntema punainen seitsenpirkko on maamme yleisin kerttulaji ja tärkeä ystävämme puutarhassa pitäen kirvat ruodussa. Onpa heidän ajateltu tuovan myös hyvää onnea ja myötäilevin liikkein ennustavan hyvää säätä.

Nämä sympaattiset, hyödylliset, maanläheiset seitsenpirkot talvehtivat aikuisina kuulemma isoissakin porukoissa, ovat semmoisia sosiaalisia kerääntyjiä, aika ihmeellistä ja hassuakin jollain tapaa. On äärettömän tärkeää jättää kuolleita lehtiä kukkapenkkeihin, jotta heillä on koti talveksi. Steriili ympäristö tuppaa köyhdyttämään puutarhan ekosysteemiä kun hyönteisten luontaiset suoja- ja talvehtimispaikat katoavat. Tasapainoinen, rakkaudellinen laiskuus siis kunniaan. Mietiskellään puutarhassa vaikka tunnettua Zen-sanontaa : " Hiljaa istuen, tekemättä mitään, kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään. "

Minulla oli viime kesänä ilo tarkkailla leppäkerttuja vartiotorneissansa, eli heidän suosimissaan kasveissa. Huomasin tuolloinkin puutarhan heijastavan paljolti kaikkea sitä, mitä kiireinen mieli ei kenties näe. Kiireinen mieli ei näe heitä, eikä kenties tunnista heidän kauttaan osaksemme tulevaa pyyteetöntä apua.  Rauhoitutaan siis. Pidän hyvin tärkeänä tarjota leppäkertuille heidän suosimiaan kasveja ja tukea kaikin puolin heidän ( kin )  elinympäristöään. Yleensäkin suosin puutarhassa sitä periaatetta / ymmärrystä, että kasveilla on monta tehtävää. Yksi kasvi saattaa tarjota ravintoa ja rohtoja niin minulle kuin maaperällekin, suojaa pienille otuksille, iloa, kauneutta, harhautusta ja vaikkapa tuulensuojaa. On hyvin kiehtovaa tutkia ja pyrkiä ymmärtämään näitä tehtäviä sekä kaiken välisiä yhteyksiä . Tukea tätä vuorovaikkutteista verkostoa ja sukeltaa syvemmälle ja syvemmälle suuren, kiehtovan , ekologisen puutarhasuunnittelun saloihin.

Leppäkertut ovat tehokkaita apureita osana puutarhan pyhää monimuotoisuutta. Pidän kyllä ikuisesti puutarhamme avoimena heille. Leppäkertut pitävät erityisesti sellaisista hieman lättännöistä kukista, joille on hyvä laskeutua, jättäytyä ilmavirtojen suhinasta ja joista on hyvä tehokkaasti ja tarkkaavaisesti tähystellä saalista. Yksi sankari-lepääkerttu syö elonsa aikana tuhansia kirvoja ja jo toukkavaiheessakin satoja, joten heistä on todellakin suuri apu puutarhan tasapainon ylläpitämisessä!  Ahopirkot syövät kirvojen sijaan homeita eli yhdenlaisia sienirihmastoja - äärettömän hyödyllisiä siis hekin. Heitä saattaakin bongata hurmiollisesti nautiskelemasta esimerkiksi siperianhernepensaan härmäisissä lehdissä ja onpa niitä näkynyt Herttatuvalla myös kesäkurpitsan kookkailla lehdillä - niihinkin kun härmä tarttuupi helposti. Muistuttaisin tässä vielä, että kemialliset tuoholaisten torjunta-aineet päättävät yleensä elämän myös hyödyllisiltä otuksilta, joten niitä emme omassa puutarhassamme käytä.

Parhaat kasvit leppäkerttujen suosimiseen

Sarjakukkaiskasvien perheeseen kuuluvat kasvit houkuttelevat  puutarhoihimme lukuisia leppäkerttuja ja samalla toki muitakin hyödyllisiä otuksia. Iso osa näistä kasveista vieläpä hivelee niin  kulinaristin makunystyröitä kuin luonnonrohtojen keräilijää. Leppiksien lempikasveihin  kuuluvat mm. lipstikka, saksankirveli, väinönputki, vuohenputki, karhunputki, siankärsämö, korianteri, tilli, fenkoli - suosin siis näitä. Myös porkkana, persilja ja sipulikasvit kukkiessaan tarjoavat luonnonläheisen pysähtymispaikan näille merkittäville otuksille. Avataan sydämemme näiden otusten tuntemiseen ja  kunnioittamiseen.

Carob- mulperiproteiinipala - voima

Carob mulperinen rakennuspalikka

5 rkl kookosöljyä
1 dl carobjauhetta
0,75 dl laadukasta heraproteiinia
hyps merisuolaa
steviaa makunsa mukahan
vaniljaa sekä kardemummaa
kourallinen veitsellä pienittyjä, toffeisia mulperimarjoja
Halutessaan lisäksi ruokalusikallinen tahi kaksi mehiläisen siitepölyä

Sulata kookosöljy vesihauteessa, lisää kaik muut aineet hyvin sekoittaen ja laske jähmettymään vaikka pakasterasiaan. Nauti rakkaudella rakkaiden kanssa Yhdessä ja anna voimasi kasvaa.

Herttainen gluteeniton siemennäkkäri

Voihan gluteeniton, maukas näkkäri sentään!

1 ½ dl hiutaleita, jotain, ihan mitä vain löytyypi / Kookosjauhoja 1 dl
1 dl auringonkukansiemeniä
½ dl hampunsiemeniä
½ dl mustia seesaminsiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½ dl vaikka tattarijauhoja tai hamppujauhoja
2 - 3 dl kiehuvaa vettä
½ dl juoksevaa rasvaa esim voita tai kookosöljyä
1 tl suolaa ja lisäksi paljon kuivattuja yrttejä

Sekoita ihanasti kaikki ainekset keskenään pehmeäksi taikinaksi ja levitä uunipellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista näkkäriä 150 asteessa noin tunteroinen ja jäähdytä vielä ritilän päällä. Murenna leipä ystävien kesken.