Ruusuni mun

Rakkaudesta Ruusujuuriin. Puutarhassani saa elää ja voimistua kaksi eri Pohjanruusujuuri kantaa sekä Idänruusujuurta. Kiitos heistä jokaisesta. Ruusuni mun, heiltä niin suurta, hyvää voimaa saa .

Juurrun ja juureni irti päästän

Niin paljon muutoksia elämässä, että puutarha on se joka kaikessa muuttuvaisuudessaan on pysyvää tässä hetkessä minussa. Se on voimani herättäjä, luovuuteni eteenpäin puskija, puutarha ja Sato sen. Luonto jatkaa aina kuoleman jälkeen, vaikka yksi kuolee, toinen elää ja kaiken kuolleen ravinnoksi muille muuttaa Hän Luonto Hän. Kaikki vapaus luoda jotain uutta, täysin uutta, omaa ja yhteistä teille ja meille. Yksi tie tuli päätökseen, toinen jatkaa,  oi polkuja valtateiden varsilla. En valitse valtatietä, valitsen hitaan, kivikkoisen, käpyisen, juurevan, opettavaisen, haastavan, mutkittelevan, kiehtovan, keinuvan ja komean, vaikkakin väliin kapean polun - se olkoot minulle se oikea. Mutta samassa mietinkin hetken, jotta mitä jos en tunnista häntä tiellä tällä, koska tällä tiellä hänkin tallaa ? 

 Kiitos siitä, että nyt tässä saan kulkea ystävien kanssa luoden yhdessä. Hän sanoi, jotta elämä ilman syytä, on elämä ilman seurausta, ja minä pyrin syyhyn ja seuraukseen. " Jos etsimme jotain, se jokin etsii myös meitä." Siksi jatkamme etsimistä kunnes kohtaamme jälleen. Tie voi olla sama, vaikka matka on eri.

http://nordicfungi.space

http://nordicfungi.space

Näinä päivinä kun pohjoisen yöt ja päivät ovat niin eri lämpötiloissa, lähtee juuret maastamme helposti nostamalla. Vain kosketus ja nosto ja pyhä lääke käsillä <3 Kiitos suuremmoinen voikukka sinusta!Emme voi pyrkiä kasvamaan vain ylöspäin, sillä kasvaaksemme meidän on kasvatettava myös juuret.

" Elämä on jatkuva matka, syntymästä kuolemaan. Maisemat vaihtuvat, ihmiset vaihtuvat, tarpeet vaihtuvat, mutta juna jatkaa kulkuaan. Elämä on juna, ei asema."

Huhtikuun viimeinen

Susi

Elämän kaikki värit - kiitos.

Sur sur

Elämäni värit

Follow

Itsekseni Herttain, sihijuoma kevään

Tähän lämpöön tomaatit, basilikat, kurkut ja mitä kaikkea Keiju keksiikään. Jos ei ois heitä, oisko muakaan ? Rakkaus.

Oi kukkivakin kevät sinä saavut luokseni

Tänään oli ensimmäinen hyvin lämpöinen kevätpäivä Hertalla, mittarikin näytti 17 lämpöastetta. Poikani viettää viikonloppuaan mummolassaan ja minä olen puutarhassa, kotona puutarhassa. Vaikka lämpö muuttui pohjoisen viimaksi, puettava oli tuulihousut jalkaan, niin poistua puutarhasta voi en. Tässä pyhässä hetkessä se on parasta, tukevinta, lohduttavinta, iloisinta. Lailla pienen, suloisen lapsen minä kurkin katteen, lahoavan lehtimassan alle ja toivotin lierot tervetulleeksi kevääseen. Voi kuinka suuremmoista, että heitä näkyi niin kovin paljon. Kaikki elävä kuolleeksi ruokkii maan elävyyttä ja se on ensisijainen tehtäväni puutarhassa. Ruokkia elämää ja sitten elämä ruokkii minua. Yhtä kaikki ja me ollaan vasta puolitiessä jostain kaikesta tästä. Ensimmäinen oli myös päivä kevään, jolloin krookuksen tuoksu leijaili tuulessa. Kun asettuu alle tuulen, tulee tuoksu taianomainen. Ja tuoksun tuon perässä lie herännyt ensimmäinen kimalainen, tuo kultainen pölyttäjäystäväin. Ja sitten pysähdyn, herkistyn ja näen enkelmäisen kukan kuoren tuon viime kesäisen - näen nurmikohokin pitsisen.

He tulevat ja tuovat kevään luokseni

Mene vielä kevään lepoon palleroinen

Poimulehti saapuu ensimmäisten joukossa alta katteen

Ja tässä - yksi kauneimpia näkyjä jälleen. Katson hänen herkkyteen ja ihmettelen. Nurmikohokki oi kaunis on myös elämän irtpäästämisen jälkeen.

Löysin enkelin

Taivas se taas itkee kevättään meille ja niin sulaa pyhä maa alta jalkojen. Maa sulaa ja sulattaa minua. Hieman koholla olevat puutarhani kohdat ovat jo sulaneet lumesta ja pieniä ihmeitä kasvaa jälleen maasta. Tänään löysin yrtin enkelten, tuon väinönputken suuruuden, jok aikoinaan oli lappalaisten tärkein vihannes ja voima. Sarjakukkaisena suuruutena Väinöläinen imee pieniäsuuria otuksia magneetin lailla laskeutumaan Itseensä, vetovoima heihin valtaisa on. Rakastan sadetta tänäänkin ja kaiken kasvua keväässä.

" Jos rakastat sitä tarpeeksi, mikä tahansa puhuu kanssasi" 

- George Washington Carver

Taimikasvatuksen ihmeellisyys

On Hertallakin jo aika taimien varttua jälleen tässä keväässä. Kiitos kevät kun tulit ja sallit ihmeiden itää jälleen. Kaikki itää. Maaliskuun kylvöt ja käsissä multa, etenee kevät kylvojen myötä. Aluksi laitoin, purjot tomaatit nuo, kurkut, salviat, koreaniisot, kelloköynnökset seuraksi saatiin. Huomenna timjamit, ai että se on sympaattista, kun heitä niin usein tinjameiksi kutsutaan <3 Rakkaalla niin monta nimeä. Tämä kevät on kiehtova, kristallit tanssittavat valoja ympäri huoneita ja pesevät omalla ihmeellään kotia puhtoiseksi.

Rikkaruohot ovat pyhyydestä nousevia maan suojelijasotureita

Rikkaruohoilla on hieman huono maine, mutta he ovat äärettömästi mainettaan parempia ystäviä puutarhoissamme. Kaikilla kasveilla, niin myös näillä ns. rikkaruohoilla on monia rooleja sekä käyttötarkoituksia ekologisesti hoidetuissa puutarhoissa ja ovathan ne myös pyhä osoitus kasvillisuuden monimuotoisuudesta. Kulttuureissa, joissa ymmärretään kaikkien kasvien tarkoituksenmukaisuus, ei ole sanavarastossakaan sanaa rikkaruoho. Yleisesti ottaen rikkakasviksi kutsutaan kasvia, joka elelee ihmisen mielestä väärässä paikassa. Luonnossa ei ole rikkakasveja. Ennen kuin voimme mittaamattomasti arvostaa näitä ihmeellisiä kasveja, on meidän tutustuttava heidän elämäntarkoitukseen syvemmin.

Rikkaruhojen tutkiminen vie meidät väistämättä lähemmäs maaperää, jopa ihan konkreettisesti. Kyykisty, katso, haista ja maista. Nuo niin sanotut rikkaruohot herättävät usein ryöpsähtelyä puutarhureiden keveissä sydämissä teettäen työtä ja tuottaen tuskaa, mutta jos katsomme kasveihin syvemmin, voimme avautua ymmärrykselle, jossa näemme heidän suuren hyödyllisyyden ja tarkoituksenmukaisuuden. Voimme oppia rikkaruohoilta ja käyttää tätä oppia ruokkiaksemme puutarhaamme yhä suurempaan luonnolliseen kukoistukseen. Nämä kasvipioneerit, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä paljaaseen maahan ovat maan suojelijasotureita. Koskaan maan ei paljaana pitäisi olla. Jos olemme kuitenkin luoneet tällaisen tilanteen päälle maan, tulevat arvokkaat suojelijasoturit ja pyrkivät kaikin keinoin peittämään tuon tilan, hoitamaan maaperän haavoja. Kitkekäämme rikkaruohoja siis vasta, jos meillä on jotain parempaa millä korvata niiden luoma suoja. Suuremmoista, lannoittavaa suojaa antaa esimerkiksi ruohokate.

Rikkaruohoilla on ominainen kyky kerätä maan ravinteita laajalta alalta ja syvältä sekä tuoda näitä ravinteita pintamaahan, valmistellen näin maata (kasvuolosuhteita) toisille kasveille. Tämä ravinteidenkeräämiskyky selittää myös osaltaan rikkakasvien ravinteikkuutta. Jalostetut salaatit eivät koskaan pärjää ravinteikkuudessaan villeille. Olemme kitkeneet jalostuksella näistä lajikkeista kitkeryyden pois ja samalla olemme tulleet jalostaneeksi hyvin ravinneköyhiä salaatteja. Kitkeryys on yhtä kuin ravinteikkuus – kiitos siitä ja jatketaan villisti.

Puutarhan luonnonkasvit avaavat puutarhurille tietoa kasvupaikan maan laadusta. Maa on kasvien koti. Vaikkeivat ne kaikkea kerrokaan, niin aika tarkkaa suuntaa he meille kodistaan näyttävät. Ne kertovat omaa tarinaansa kuohkeudesta, ravinnepitoisuudesta ja veden läpäisevyydestä sekä happamuudesta. Kasveja tarkkailemalla ja ”lukemalla” meille paljastuu yhä enemmän kasvimaailman ihmeistä ja siitä, kuinka voimme hyödyntää heitä osana puutarhanhoitoa. Eri kasvit viihtyvät eri paikoissa ja hakeutuvat mahdollisuuksien mukaan suotuisimmille paikoille puutarhassa. Ominaisimmilta kasvupaikoiltaan ne huutelevat lempeästi esimerkiksi, että ” hei sinä ihana puutarhuri, tässä kohtaa tahdon kertoa sinulle, jotta aika tiivistä on tämä maa tässä. Minähän tässä kyllä viihdyn, mutta hieman epäilen tuota naapuriani.” Tiivistyneestä maasta indikoivat mm. leskenlehti, piharatamo, peltosaunio sekä voikukka.

Ravinteikkuudesta kertoo mm. iki-ihana, kaunis ja maukas pihatähtimö (Stellaria media) ja samaa tietoa jakaa myös ravintokasvi peltovalvatti (Sonchus arvensis). Kvinoan sukulainen, syväjuurinen jauhosavikka (Chenopodium album, syn. C. viride) elelee myös mieluusti multavassa, typpipitoisessa maassa ja tämä satoisa kasvi voidaan myös käyttää ravinnoksi tuoreena pinaatin tapaan, salaattina, hapattaa vaikka hapankaalen sekaan sekä pakastaa talven varalle.  Pippurinen ja voimakkaan makuinen peltokanankaali (Barbarea vulgaris), oi  tämä keltakukkainen ristikukkaiskasvi viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, tuoreessa ja kuohkeassa maassa, vaikka onkin aika vaatimaton maaperän suhteen. Peltokanankaali kuuluu eniten C-vitamiinia sisältävien villivihannesten joukkoon. Nuoret lehdet sopivat jälleen kerran salaattiaineksiksi. Muita hyvästä maaperästä kertovia kasveja ovat villivadelma, nokkonen, vuohenputki sekä maitohorsma.

Jos puutarhassasi elelee elämäänsä esimerkiksi hauskaa peltohatikkaa, peltokortetta tai ahosuolaheinää, ne kertovat maanperän olevan hapanta. Kuivasta ja vähäravinteisesta maasta antavat vinkkejä mm. päivänkakkara, kiertotatar sekä suuremmoinen siankärsämö, joka tukee vierustovereidensa vastustuskykyä. Tämän vanhan rohdos – ja maustekasvin sallittiinkin muinoin ilolla kasvaa kasvimaan nurkissa. Kasvit kommunikoivat keskenään ja hakeutuvat seuralaisiksi täyttäen naapureidensa tarpeita. Sallitaan itsemme kuulla kaikkien kasvien tarinat ja ottakaamme nämä Kaikkeuden ekosysteemipalvelut vastaan vaalien heitä sopivilla elinpaikoillaan.