Rikkaruohoilla on hieman huono maine, mutta he ovat äärettömästi mainettaan parempia ystäviä puutarhoissamme. Kaikilla kasveilla, niin myös näillä ns. rikkaruohoilla on monia rooleja sekä käyttötarkoituksia ekologisesti hoidetuissa puutarhoissa ja ovathan ne myös pyhä osoitus kasvillisuuden monimuotoisuudesta. Kulttuureissa, joissa ymmärretään kaikkien kasvien tarkoituksenmukaisuus, ei ole sanavarastossakaan sanaa rikkaruoho. Yleisesti ottaen rikkakasviksi kutsutaan kasvia, joka elelee ihmisen mielestä väärässä paikassa. Luonnossa ei ole rikkakasveja. Ennen kuin voimme mittaamattomasti arvostaa näitä ihmeellisiä kasveja, on meidän tutustuttava heidän elämäntarkoitukseen syvemmin.
Rikkaruhojen tutkiminen vie meidät väistämättä lähemmäs maaperää, jopa ihan konkreettisesti. Kyykisty, katso, haista ja maista. Nuo niin sanotut rikkaruohot herättävät usein ryöpsähtelyä puutarhureiden keveissä sydämissä teettäen työtä ja tuottaen tuskaa, mutta jos katsomme kasveihin syvemmin, voimme avautua ymmärrykselle, jossa näemme heidän suuren hyödyllisyyden ja tarkoituksenmukaisuuden. Voimme oppia rikkaruohoilta ja käyttää tätä oppia ruokkiaksemme puutarhaamme yhä suurempaan luonnolliseen kukoistukseen. Nämä kasvipioneerit, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä paljaaseen maahan ovat maan suojelijasotureita. Koskaan maan ei paljaana pitäisi olla. Jos olemme kuitenkin luoneet tällaisen tilanteen päälle maan, tulevat arvokkaat suojelijasoturit ja pyrkivät kaikin keinoin peittämään tuon tilan, hoitamaan maaperän haavoja. Kitkekäämme rikkaruohoja siis vasta, jos meillä on jotain parempaa millä korvata niiden luoma suoja. Suuremmoista, lannoittavaa suojaa antaa esimerkiksi ruohokate.
Rikkaruohoilla on ominainen kyky kerätä maan ravinteita laajalta alalta ja syvältä sekä tuoda näitä ravinteita pintamaahan, valmistellen näin maata (kasvuolosuhteita) toisille kasveille. Tämä ravinteidenkeräämiskyky selittää myös osaltaan rikkakasvien ravinteikkuutta. Jalostetut salaatit eivät koskaan pärjää ravinteikkuudessaan villeille. Olemme kitkeneet jalostuksella näistä lajikkeista kitkeryyden pois ja samalla olemme tulleet jalostaneeksi hyvin ravinneköyhiä salaatteja. Kitkeryys on yhtä kuin ravinteikkuus – kiitos siitä ja jatketaan villisti.
Puutarhan luonnonkasvit avaavat puutarhurille tietoa kasvupaikan maan laadusta. Maa on kasvien koti. Vaikkeivat ne kaikkea kerrokaan, niin aika tarkkaa suuntaa he meille kodistaan näyttävät. Ne kertovat omaa tarinaansa kuohkeudesta, ravinnepitoisuudesta ja veden läpäisevyydestä sekä happamuudesta. Kasveja tarkkailemalla ja ”lukemalla” meille paljastuu yhä enemmän kasvimaailman ihmeistä ja siitä, kuinka voimme hyödyntää heitä osana puutarhanhoitoa. Eri kasvit viihtyvät eri paikoissa ja hakeutuvat mahdollisuuksien mukaan suotuisimmille paikoille puutarhassa. Ominaisimmilta kasvupaikoiltaan ne huutelevat lempeästi esimerkiksi, että ” hei sinä ihana puutarhuri, tässä kohtaa tahdon kertoa sinulle, jotta aika tiivistä on tämä maa tässä. Minähän tässä kyllä viihdyn, mutta hieman epäilen tuota naapuriani.” Tiivistyneestä maasta indikoivat mm. leskenlehti, piharatamo, peltosaunio sekä voikukka.
Ravinteikkuudesta kertoo mm. iki-ihana, kaunis ja maukas pihatähtimö (Stellaria media) ja samaa tietoa jakaa myös ravintokasvi peltovalvatti (Sonchus arvensis). Kvinoan sukulainen, syväjuurinen jauhosavikka (Chenopodium album, syn. C. viride) elelee myös mieluusti multavassa, typpipitoisessa maassa ja tämä satoisa kasvi voidaan myös käyttää ravinnoksi tuoreena pinaatin tapaan, salaattina, hapattaa vaikka hapankaalen sekaan sekä pakastaa talven varalle. Pippurinen ja voimakkaan makuinen peltokanankaali (Barbarea vulgaris), oi tämä keltakukkainen ristikukkaiskasvi viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, tuoreessa ja kuohkeassa maassa, vaikka onkin aika vaatimaton maaperän suhteen. Peltokanankaali kuuluu eniten C-vitamiinia sisältävien villivihannesten joukkoon. Nuoret lehdet sopivat jälleen kerran salaattiaineksiksi. Muita hyvästä maaperästä kertovia kasveja ovat villivadelma, nokkonen, vuohenputki sekä maitohorsma.
Jos puutarhassasi elelee elämäänsä esimerkiksi hauskaa peltohatikkaa, peltokortetta tai ahosuolaheinää, ne kertovat maanperän olevan hapanta. Kuivasta ja vähäravinteisesta maasta antavat vinkkejä mm. päivänkakkara, kiertotatar sekä suuremmoinen siankärsämö, joka tukee vierustovereidensa vastustuskykyä. Tämän vanhan rohdos – ja maustekasvin sallittiinkin muinoin ilolla kasvaa kasvimaan nurkissa. Kasvit kommunikoivat keskenään ja hakeutuvat seuralaisiksi täyttäen naapureidensa tarpeita. Sallitaan itsemme kuulla kaikkien kasvien tarinat ja ottakaamme nämä Kaikkeuden ekosysteemipalvelut vastaan vaalien heitä sopivilla elinpaikoillaan.
