Syksy on. Syksy on tuonut mukanaan aika paljon, syksy oi tämä luonnostaan luopumisen ajankohta tuo eteeni paljon uusia tuulia, mahdollisuuksia. Vanhasta luopumalla avaamme oven uudelle, mutta kuinka löytää usko tuntemattomaan...
Tänään lokakuun kolmantena Hertalla herätessäni oli kuura kaunistanut maan tään. Nelisen astetta pakkasta ja höyryävä kotijoki. Joutsenet lensivät akkunan ohitse aamukahvia hörppiessäni. Sinne joelle me sitten pikku-ukon kanssa tallustimme, ihan siinä hetkessä, aikaisessa aamussa kun päivä rupesi valkenemaan.
Eilen aloitimme valkosipulin istuttamisen, tässä syksyssä Maa saa 200 valkosipulin kynttä kantaakseen ja hoivatakseen satoikään saakka. Kokeilen taas muutamaa uutta lajiketta, mutta oman maan ' Aleksandrat' pääsevät myös maahan jälleen. Toisina lajikkeina tässä syksyssä ' Ziemiai' ja 'Casablanca' Minä hoivaan maata ja maa näitä sipuleita. <3 Ajattelen, tuumaan tässä näin : hän joka istuttaa valkosipulia, uskoo tulevaan. Vaikka en tiedä missä olen vuoden kuluttua, istutan silti.
Ja niin lähtevät joutsenet jälleen lentoon, heidät kuulen ja keittiön akkunasta nyt näen. Valkoiset linnut ja laulut heidän. Ja lokakuun puutarha on kaunis -.edelleen.
 |
| Muistathan jättää nauhuksen siemenet töröttämään, linnuille ravintoa syksyyn. |
 |
| Syysasteri jaksaa kukkia pakkasiin saakka |
Kun minua ei enää ole
tahdon päälleni kukkakedon,
metsän ja jäljet susipedon.
Kun minua ei enää ole,
on allani lehtimatto ja ylläni kirkas taivaskatto.
Rakkaudella syksyyn ja kaikkeen luopumiseen.
Rakkaudella syksyyn ja kaikkeen luopumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti