Tässä hieman yleiskuvaa puutarhastamme. Herttaisesti. Pyrin luomaan puutarhastamme viidakon - hyvässä ihanassa, seikkailullisessa mielessä. Monikerroksellisen. Pienin askelin kaikkea kohti, ollen tyytyväinen tässä hetkessä luomaamme. Erilaisia toisiaan tukevia kasviryhmiä, monimuotoisuutta tukevia kasvivalintoja. Puutarhamme on seikkailuretki, löytöretki, joka herättää keräilijäluonteeni jostain syvältä, ikiaikaisuudestani. Omenapuiden kanssa kasvaa punakärsämöä, mäkimeiramia, ruohosipulia - pölyttäjiä(kin) ajatellen. Marjasinikuusamia, aroniaa, herukoita, masikoita, mesimarjaa, nokkosta, suolaheinää, koristeperennoja, lupiinia, raunioyrttiä - kuinka muistaisinkaan kaiken. Olen kylvänyt nätkelmiä, virnoja, pikkulupiinia, apiloita - tukesi typensitomiseen ja kauneudeksi, Köynnöksia - kärhöjä, humalaa. Gojia, ruusujuurta, lehtosinilatvaa, kellosinilatvaa, idänruusujuurta, maarianohdaketta, karhunputkea, schisandraa ym lääkinnällisiä yrttejä. Pitäisi joskus oikein tehdä jokin kaunis lista kaikesta kasvusta. Tässä hetkessä puutarhastamme löytyy vielä jonkinmoinen vihannesmaakin yksivuotisille kasveille - tosin sielläkin kasvaa pensaita ja monivuotisia, katteen suojassa. Pikkuhiljaa puutarha elää ja tulee muuttumaan yhä monivuotisempaan kokonaisuuteen - laiskuutta ruokkivaksi tarhaksi. Vaikka minä kyllä niin tykkään puuhastella pihamaalla, että tuskinpa kovin laiskaksi rupian. Ja jonain päivänä puutarhamme tulee olemaan jonkinmoinen opetuspuutarha, avoinna kaikille kiinnostuneille. Teille ja meille. Kiitos tästä Tiestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti