Unelmat ja ehdoton usko

Unelmat täyttyvät ehdottoman luottamuksen siivin. Avaa nuo siivet rakas ja ota vastaan Kaikkeuden johdatus ja ihmeelliset asiat alkavat ilmentymään elämääsi. Tavoitteiden tueksi minulle annetaan oikeat välineet ja viitat unelmieni toteuttamiseen. Oikeat ihmiset tulevat polulleni, minun vastuuni on pitää silmäni ja sydämeni avoinna, jotta näen heidät. Unelmat, tavoitteet, haaveet ja pyrkimykset sijaitsevät yleensä jossain tuntemattomassa. Ne ovat niitä asioita, joita emme ole vielä kokeneet ja joista emme tiedä ja jotka kenties herättävät epäilystä ja jopa pelkoa. Unelmien toteutuminen vaatiikin uskoa tuntemattomaan. Myös tuo silmin näkemätön voima, joka kyllä tukee unelmiamme, on usealle tuntematon, mutta se on meissä kaikissa ja kaikkialla ja on Hyväntahtoinen sekä ihan kaiken hyväksi valjastettu voima.

Unelmien ääneen lausuminen, unelmien todeksi näkeminen, vavisuttaa sielua. Ehdottomaan luottamukseen avautuminen sallii tarvittavien asioiden tulla tueksein. Eikä niinkään se, että pyytäisin saada osakseni kaiken tarvittavani, vaan jotta sallisin itseni nähdä tämän kaiken, sillä ei meiltä mitään pimitetä, vaan kaik. meille jo annettu on ja annetaan kyllä.

"Minä tulen rakentamaan, sympaattisen, kauniin, kiehtovan ja opastuksellinen permakulttuuri ajatusten pohjalta syntyvän puutarhapihan, me tulemme rakentamaan - kiitos, jotta näin saan tehdä." Tämän ääneen sanominen tuntuu joka solullain. Se todellakin tuntuu! Olen myös ilmaissut ÄÄNEEN tahtoni ottaa vastaan johdatuksen ja oikeat työkalut toteuttaakseni tämän haaveen ja niin vain oikeita ihmisiä, kontakteja ja kirjoja on alkanut virtaamaan elämääni niin uskomattoman ihmeellisellä tavalla, etten voi kuin huokailla Kiitollisuudessa. He istuutuvat " sattumalta" viereeni, saan sähköpostiviestin, minut ohjataan jonkun ihmeen puheille - kuin sattumalta. Minulle lahjoitetaan suuremmoinen kirja " sattumalta"  jne. <3

Meidän on hyvä ihan päivittäin tarkastella kylvämmekö epäilyksen vai luottamuksen siemeniä. Niin usein kuullut olen itseni ja tässä hetkessä muidenkin puhuvan unelmistaan ja tavoitteistaan sävyyn " No semmoinen unelma, tämmöinen tavoite, mutta tuskinpa se nyt toteutuu, ei se ole mahdollista, ei helppoa, mutta saahan sitä unelmoida." Toistaakseni itseäni " Unelmien toteutuminen vaatii ehdotonta luottamusta ja uskoa!" Uskoin pohjattomasti, että tulemme asumaan maalla, uskoin poikaamme, uskoin puuhellaan ja leivinuuniin ja Kaikkeus ohjasi minut heidänkin luokse hyvin, hyvin nopeasti sen jälkeen kun olin ilmoille nämä laskenut. Kun tupamme löysi meidät, oli tupamme meidän aivan muutamssa päivässä kaikkien ihmeiden kautta! Uskalsimme astua tuntemattomaan, koska sitä unelmat vaativat. Ja tätä rataa kuljetaan, asiat manifestoituvat tässä ajassa uskomattoman nopeasti. Tiedä saavasti opastusta! Tiedän saavani opastusta! Tiedä, että se on mahdollista! Tiedän, että unelmani ovat mahdollisia ja saavutettavissa!! Minulle sopivia työkaluja manifestoinnin tueksi ovat aarrekartat, yleensäkin asioiden ylöskirjoittaminen ja ääneen lausuminen, asioista puhuminen yhdessä, ikäänkuin ideoiden inspiroiva hautominen, toimiminen, ja visualisointi sekä kiitollisuus - ihanasti näitä mitä käytän. Ja on se ihme katsoa vanhoihin aarrekarttoihin, kuinka suurin osa niihin laitetuista asioista on ilmentynyt tässä maailmassa. Kullekin omansa on, Rakkauden työkalu, mikä ketäkin Ihmettä kutsuu, Ihmeitä kutsuakseen.

Kiitollisuudesta tahdon kertoa yhden iki-ihanien arkipäivieni esimerkin. Täällä kirkolla, tai tuolla kirkolla 8,4 kilometrin päässä, meillä on hyvin ystävälismielinen Sale-kauppa ja muutettuamme tänne koin, ettei siellä ole kertakaikkiaan juuri mitään mitä me voisimme ostaa ravinnoksemme. Ei juurikaan luomua, ainoastaan voita ja munia. Aikani, monen kuukauden ajan toistin tätä " Ei siellä ole mitään meille".  Kunnes huomasin lausumani ja ymmärsin ettei mikään voi muuttua, ellen muuta ajatustapaani, palautin tässäkin asiassa VetoVoiman lain sydämeeni ja aloin tietoisesti ja aidosti Kiittää niistä pienistäsuurista - munista ja voista. Että onhan se hienoa että sieltä nitä saa! Ja niin vain pyhästi tapahtui, jotta kauppaamme on alkanut ilmaantua luomutuotteita, kerrassaan ihmeellistä. Olen jatkanut sydämestäni kiitoksien kertomista myös ihmisille siellä " Mitä enemmän luomua sen parempi, kiitos kiitos" ja niin se vain lisääntyy, melkein joka kerta kun olen siellä viime kuukausina käynyt, on jotain uutta tullut. Kiitollisuus ruokkii meitä!

 Seuraa sitä pienintäkin vinkkiä, joka väreilyttää sieluasi, vaikka se mielessäsi hetken tuntuisikin vähäpätöiseltä tai hullulta! Ole avoin kuiskauksille. Olen avoin kuiskaukille. Jokainen meistä voi avautua uudelle ajattelutavalle, pyöritellä hasteitansa aikansa ja sitten sallia ne Kaikkeuden haltuun ja täten avautua sille, että ratkaisu saapuu ovellemme.

Ja ymmärtääksemme vielä, että kun toteutamme unelmiamme, toteutamme Kaikkeuden tahtoa. Jokaisen unelma on osa suurempaa unelmaa ja jokaisen hyväksi! Eihän nämä koskaan vain meitä varten ole. Kiitos sinulle , joka toteutat unelmiasi tänään!

"Intuitio on Jumalan kuiskaus minussa " ja mitä se saikaan aikaan

Nousin uuteen aamuun puoli kuudelta, astuin alas pirttiin, sytytin kynttilät, laitoin tulet hellaan sekä leivinuuniin, loin aamujuoman ja istuin alas. Kuulin näin : "Intuitio on Jumalan kuiskaus minussa". Tämänmoinen pyhä laulu soi sydämeeni hiljaisuudessa ja mietin heti, että voi kauhia enhän minä voi tuommoista kirjoittaa. Ja tiesin jo samalla, että nyt ainakin se on rehellisesti kirjoitettava ja avattava tuntemuksiain. Kun nähdä voin reaktioni taakse siihen eteenpäin lempeästi työntävään  pyhään voimaan, joka ohjaa tekemään mitä milloinkin. Hymyilytti. " kukas tahi mikäs osa minua se siellä tuommoisia pelkääpi, hih " Niin kirjoitan tätä virrassa, annan jälleen vain sanojen tulla, tietämättä onko tässäkään yhtään mitään järkeä. Elämän makuinen aamu, elä minua aamu sekä elämä, elä minua rakkaus. Tutkaillen avasin itseäni ja löysin sen aarteen, jotta näin pikku-keiju pelkää tulevansa leimatuksi "joksikin".  Ja kuka sitä leimaa - no itsehän sitä iteään leimaa milloin milläkin leimalla. Ollappa ilman leimoja. Joksikin. Ja mitä siellä takana sitten on, siis tämän pelon - no hyväksyntä, itsensä hyväksyntä ja halu olla hyväksytty omana itsenään. Rukoukseni tähän aamuun voisinkin olla " Sallin itseni ilmentää itseäni vapaasti, sallin elämän ilmentää itseään kauttani vapaasti - kiitos. " Joskus ihmisenä tunnen niin syvästi sen , mitä tehtävä on, niin, se on se Jumalan kuiskaus minussa - intuitio. Olla niin hiljaa, jotta kuulee äänen hiljaisuuden.

 Siinä sitten vielä enemmän tutkailin hyväksyvästi - sanat ovat sanoja ja minun on ollut kyllä hyvin luontevaa käyttää sanaa Kaikkeus tahi Rakkaus, resonoivat niin lempeästi sisäiseni kanssa, käyttää sanaa tästä äärettömästä voimasta, joka kaikkialla on. Kaikkialla läsnäoleva hyvyys. Ja nyt elämä laulaa kauttani, antaen käyttööni, jaettavaksi sanan Jumala. Tämä olkoot minulle opiksi ja syvempi ymmärrys myös siitä, että jossain on joku johon tämän sanan resonaatio vastaa, nostaen näkymätöntä energiaa. Ja minä lepään tässä ja sallin itseni, hyväksyvästi käyttää sanoja tarkoitukseesi ja luotan " Mitä voin antaa tänään ? " 

Kohtaan elämässäni ihmisiä ja tulen kohtaamaan, jotka ärsyyntyvät minusta, tai joissa minä herätän ärsyyntymisen lahjan. Kaikessa tarkoituksessaan - se on heidän oppiläksynsä, minun on se, jotta kuinka reagoin. Minä uskon. Kiitos ja huomen olkoot hyvä sinullekin. Oleillaan.

Tahdon

Tässä ajassa eläen näen Facebookissa olevan Tahdon-kampanjan. Minun on kyllä myönnettävä, etten aivan täysin tiedä mistä tässä on kysymys, jonkinlainen aavistus tasa-arvoon liittyen minulla asiasta on. Tykkäilen Tahtovista. Sillä etten tiedä, ei ole juurikaan merkitystä, mutta minä sydämessäni tunnustelen miltä tuntuu Tahdon puolesta oleminen. Tässä väreilee hyvyys. Koen itse, Itselleni ja Pyhälle pallollemme parhaaksi olla puolesta sen sijaan että olisin niinkään vastaan. Tahdon. Välillä pysähdyn tunnustelemaan vastustuksiani ja pyrin katsomaan siihen kohtaan minua, jossa voin valita olevani puolesta ja näin valjastaa sen voiman käyttööni, käyttöömme joka uskoakseni palvelee Kaikkeutta. Voiko kollektiivinen ajatus muuttua niin sanotusti. hyvään vastustamalla niin sanottua. pahaa ? Mitä tapahtuu, jos kollektiivinen keskittyminen ohjautuu puolesta olemiseen, synnynnäisen, pohjimmaisen ystävällisyyden ja rakkauden ilmentymiseen teoissamme ? Voiko lopulta väistyä vastustamisen tarve..? Tahdon. Tahtoa, Toivoa, Astua Vakaaseen Aikomukseen sekä Intohimoon. Pelkkä Toivo, tai Toive ei riitä, on oltava Vakaata Aikomusta, Uskoa sekä Intohimoa - kiitos. Tässä jälleen Itseäni muistutan, kuten aina. annan ajatuksen soljua, tarkastelen kuulemaani. Joku Ihme jossain on joskus sanonut " Sodan vastustaminen on sotaa. " Suuret Äidit antautuivat olemaan Rauhan puolesta. 

Vastustamisen energia puolesta olemisen energiaan - minä Tahdon tänään. Kiitos.

Inspiroivat ja avaavat lukukokemukset talveen

Listasin lempeästi inspoiroivia lukuvinkkejä ihmeille talven lämpöisiin lukuhetkiin, inspiraatioksi ennen uutta, seuraavaa puutarhan heräämistä. Voimme muuttaa käsityksiämme, avautua uudelle ja toisaalta vanhalle viisaudelle. Pyrkiä monimuotoisempaan, kunnioittavampaan ja monimuotoisempaan puutarhaelämään. Kiitos, että tietoa, vinkkejä sekä heräämisiä on meille kirjoittaneet monet, tässä muutama.

Pieni vihreä kirjani
mietteitä puutarhanhoidosta

Kaunis, herättävä, sympaattinen Pikku kirjanen maahismaiselta Pentti Alankolta, mestarilta itseltään meille kaikille.  Antaa hän tässä krjasessa paljon ajattelmisen aihetta. Siitä kuinka kaiken voisikin tehdä aivan toisin, toisin kuin on aina tehty. Kyseenalaistaen urautuneet tapamme toimia puutarhassa. " Jos oppisimme tekemään asoiota luontoa kunnioittaen eikä sitä vastaan toimien, puutarhamme olisisivat kauniimpia ja helppohoitoisempia. Lisäksi puutarha on taideteos, johon jokainen jättää oman jalanjälkensä" Kiitos.

Riippumaton puutarha
Teollisen ruokatuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet

Riikka Kaihovaaran kirjoittamaa opas ekologosesti kestävämpään viljelyyn on myös havahduttava pamfletti ulkopuolisesta energiasta riippumattoman ruoantuotannon puolesta. "Puutarhanhoitokin perustuu yhä useammin kaupasta ostettuun multaan ja lannoitteisiin. Kirjan oppeja voikin jokainen toteuttaa omassa puutarhassaan. Kirjassa pohditaan mm., miten sienirihmasto voi korvata kemialliset lannoitteet, mikä on kompostiteen salaisuus ja millainen on syötävä metsäpuutarha." Jos tahdot nykyisestä puutarhaviljelystä, teolisesta luomuviljelystä, kotipuutarhoista ja fossiilisten polttoaineiden riippuvuudesta herättäviä ajatuksia, ajattelemisen aiheita, niin oikeesti lue tää kirja! Mielestäni jokaisen olisi hyvä lempeästi tutustua tähän kirjaan! Liitteenä on muuten myös listaa pohjoisen puutarhoihin sopivista monivuotista vihanneksista sekä yrteistä. 

Gaia's Garden

A guide to Home-Scale Permaculture

Toby Hemenwayn kirja on mielestäni mahottoman kattava sekä inspirooiva opas jokaiselle kotipuutarhurille. Olen lukenut tuota kirjaa lukemattomat tunnit ja aina tuntuu oppivan jotain uutta! Herättää miettimään tapojamme, tutustuttaa hyötyeliöihin ja herättää monimuotoisuuden tukemiseen. Varmasti yksi parhaista permakulttuuria käsitteleviä kirjoja! Niin paljon viisautta näiden kansien sisällä, nämä ohjeet ja vinkit kun otamma käytäntöön, niin johan ollaan askeleita lähempänä kestävää puutarhataloutta! Kuinka huolehtia maasta, hedelmällisyydestä, varastoida vettä puutarhaasi, luoda asumuksia hyödyllisille tyypeille ja kuinka kasvattaa syötävää metsäpuutarhaa. Älyttömän hyviä taulukoita listannut hän mm. siitä mitkä kasvit tajoavat asumuksensa kellekin ja mitkä kasvit nostattavat mitäkin ravinnetta jne. Vaikka kirjoittaja asuukin Oaklandissa, niin monet mainitsemansa kasvit menestyvät ja kasvavat luonnostaan myös meillä täällä pohjolassa. Otappa lukkuun mussukka!

Luontopiha

Ympäristöystävällinen piha ja puutarha

Riku Cajander on monimuotoisen ja luonnonmukaisesti hoidetun pihapiirin puolestapuhuja. Luontopiha on kasvien ja eläinten yhteispeliä ihmisten iloksi. Ekologiaa ja hoitoa. Näitä ratkaisuja ja periaatteita voijjaan toteuttaa niin olemassa olevissa puutarhoissa sekä vasta rakenteilla olevissa. Yhdentekevää ei ole se mitä kasveja puutarhoissamme kasvaa, me voimme edistää eläinten ja kasvien lajirikkautta puutarhojemme kautta ja siten koko maapallolla.Ihanasti kirjassa käsitellään kotimaisia kasveja , maatiaisia ja tulokkaitakin sekä luonnonkasveja jokaiselle puutarhan asukkaille, vinkkejä kuinka tyyppejä saadaan enemmän ja enemmän houkuteltua pihamaalle kaikkeutta tukemaan! Paljon kuvia, helppoa luettavaa. Riku on kyllä ihan mahtavasti herättämässä puutarhaihmisiä kirjojensa sekä Kotipuutarha-lehden Ekotekoja palstankin kautta! PS. Hän tulee Ouluun luennoimaan 24.1.2015! Kiitos siitäkin!

Lisää lukuvinkkejä tiedossa talven edetessä syvempään uneen ja rauhaan.

Maaperä on elämä - elävää elämää kuhisevassa kokonaisuudessa

Aamuiset opiskelut avavaat! Mitä enemmän minä saan opiskella maaperän ihmeellisyyttä, sen vaikutusta Kaikkeen, sitä ällistyneempi olen siitä, kuinka me kohtelemme maaperää ja sen eliöitä. Kuinka emme ymmärrä tekojemme seurauksia. Kaiken juuret ulottuvat todellakin maaperään. Meidän on katsottavat siihen läheltä, tutkittava ja opittava ymmärtämään maaperän hedelmällisyyttä, ekosysteemiä ja nähtävä kuinka kukoistuksemme on riippuvainen maan kunnosta. Puutarhan hyvinvoinnista meidän ihmisten hyvinvointiin - kaikki lähtee maasta, maan elokehästä.. Maa on ekosysteemi täynnä toistaan kiehtovampia otuksia, joista jokaisella on oma hommansa tässä elämän verkossa. Hyötyeliöt ovat puutarhureiden, maanviljelijöiden, elämän palvelijoiden parhaita ystäviä, apureita, jotka vapauttavat meidät monelta työtehtävältä, joita olemme ehkä tottuneet pitämään tuiki tarpeellisina. Mietitäänpäs hetki - t-lusikallinen hedelmällistä maata voi sisältää, tuhansia alkueliöitä, miljardeja bakteereja ja metritolkulla sienirihmastoa, eli  heitä jotka muuttavat elävän vihreuden humukseksi, ravinteiksi kasveille ja sitä kautta meille ihmisille. Neliömetrillä multavaa maata luiketelee jopa 200 lieroa, jotka vetävät elävää ainesta maan sisään syötäväksi ja ulostettavaksi jälleen pienemmille tyypeille hajotettavaksi. Jos maaperässä on vähän ravinteita, mikrobit ja muut eloyhteisön jäsenet kärsivät nälkää ja niin kärsivät sitä myöten kasvitkin. Sienet, mikrobit ja muut ovat välttämättömiä, jotta kasvit saisivat ravintoa ja siksi näille tyypeille täytyy antaa eloperäistä ainesta energiaksi, jotta jaksavat työstää elävästä ravinteita, Pyhä ketju - hajottajat palauttavat kiertoon tuottajissa ja kuluttajissa olevat ravinteet. 

Muokkaus

Maaperän bakteerit voidaan jakaa kahteen ryhmään, happihakuisiin sekä happipakoisiin. Kaikki hyödylliset bakteerit ovat happihakuisia eli he tarvitsevat paljon happea, maaperän ilmavuutta sekä kuohkeutta. Suurin osa näistä hyvistä tyypeistä elelee 5 - 20 cm syvyydessä, eli juuri siinä kerroksessa, jonka olemme tottuneet kääntämään ja muokkaamaan. Käännämme syvemmällä elävät tyypit pintaan, jossa he eivät voi elää ja pinnassa elävät tyypit syvälle maahan, jossa myöskään he eivät voi elää. Hyvät tyypitkin ovat erikoistuneet elämään joko enemässä valossa tai pimeässä, vähän niin kuin päivänsäde ja menninkäinenkin. Toiset eivät kestä auringonvaloa ja kääntäessämme heidät valoon he menehtyvät, eivät toki kaikki, mutta osa, Ja kyllä - jossain vaiheessa on muokattava esim. uutta aluetta nurmikosta kaivaessa, vaikka  käy kait sekin muokkaamatta. No mutta...muokkauksestakin voisi kirjoittaa aivan oman tarinansa. Lima-aineiden avulla maan eloyhteisö, lähinnä lierot ja bakteerit, myös  muodostaa paljon kestävämpiä murusia maahan ( maan mururakenteen ) kuin mikään mekaaninen muokkaus. Hapettomassa tilassa nämä tyypit eivät siis pysty elämään, ja heitänkin ilmoille kysymyksen - mitä tapahtuu näille eliöille, jos katamme maan muovilla ? Mansikkamuovit ovat hyvin yleisiä, mutta mitäs luulette, tukeeko muovi maan luonnollista olotilaa, tasapainoa ja kukoistusta ? Minä ( tai itseasiassa naapurin tonttu keräsi ) keräsin talteen suuren säkillisen neulasia, jahka kuulin sen olevan paras kate mansikalle, tästä myöhemmin lisää toisessa tarinassa.

Kuinkas huolehtia maan kunnosta ?

Vastaus kysymykseen on älyttömän simppeli, niin helppo, että olemme jopa vieraantuneet ja unohtaneet sen - Eloperäisen Aineksen Lisääminen! Komposti, eloperäiset katteet sekä vihanta lannoitus! Siinäpä avaintoimintoja maan kunnon parantamiseen, näillä siis ruokimme maamme pieniä otuksia, jotka vapauttavat eloperäisestä aineesta ravinteet kiertoon. Liian usein näkee palstoja ja peltoja , joista kaikki korjataan pois , ihan kaikki ja jäljelle jää paljas, hauras maa, jollaista ei kuulu luonnon opaskirjaiseen. Ei maa paljas ole ei, eikä sen tulisi olla sitä sadonkorjuunkaan jälkeen eikä myöskään kasvukautena. Rivivälit sun muut katteelle vain ja kaikkeus kiittää! Niin ja häätyy vielä mainita kyllä, että kanankakka ei ole vastaus eloperäisen aineksen lisäämiseen ja pelkästään sen valmistus kuluttaa runsaasti energiaa ( kuivataan + 600 asteessa! ) lisänä pakkaukset ja kuljetukset! Kaunokuvahan siitäkin on saatu luotua, mutta ekologista se ei ole. Kaupallisista kuivattua kanankakkaa parempi vaihtoehto voisi olla kompostoitu lanta, jollaista ilmeisesti on saatavilla. Käsittääkseni Hevonkakka kuuluu tähän ryhmään, vaikka kyllähän senkin valmistus toki energiaa vie. Biolanin hevonkakka kyllä on tätä nykyä kyös kuivattua ja rakeistettua - ihan turhaan! Hedelmällisyyttä tukevia elementtejä on aivan omasta takaa ihan ilmaiseksi luontoäidiltä puutarhoissamme, joten kaupalliseen ei ole tarvetta. Tieto oman maan mahdollisuuksista vähentää riippuvuuttamme.

Kerratakseni ihanasti vielä : maamme eliöt siis lannoittavat, kuohkeuttavat, muuttavat ravinteita käyttökelpoiseen muotoon ja muodostavat mykorritsoja eli sienijuuria jotka auttavat juuristoa ottamaan ravinteita ja parantavat kasvien kuivuuden - sekä taudinkestävyyttä. Osa pieneliöistä kerää typpeä ilmasta ja muuttavat sen muotoon, josta kasvit sen voivat ottaa käyttöönsä kasvaakseen kukoistukseen. Maassa jossa on lukuisasti elämää on aina vähemmän heitä, jotka aiheuttavat tauteja, tilaa on yksinkertaisesti vähemmän heille.,

Eläkööt ja kiitos teistä : lierot, nilviäiset, kovakuoriaiset, hämähäkit, tuhatjalkaiset, nivelmatoset, punkit, hyppyhäntäiset, ankeroisetkin, levät, sienet ja bakteerit! Kaikki maalle sallimamme eloperäinen jäte muuttuu vähitellen humukseksi, joka aina vain parantaa ja tervehdyttää maata - pyhää maata, kuohkeuttaa ja varastoi vettä.

Itämaisvivahteiset karitsapyörykät aamuumme

Yhtä gourmetia tämä elo - miksipä ei, vain parasta. Aamupalla, lounaalla, illallisella - makutaivas aina läsnä.

Karitsapullerot maistuvat aamussa ja antavat pyhälle, kauniille, suuremmoiselle kulkuvälineelle oivan voiman uuteen päivään!

* 500 g LuolamaanLuomun ( Sodankylän ) karitsanjauhelihaa

* 1 luomu muna

* 1,½ dl vettä

* puolikas purjo

* 4 valkosipalin kynttä

* 1 rkl kookosjauhoa möyheyttämään ja sitomaan hellästi

* 1 iso rkl kanelia

* 1 iso rkl jeeraa

* 3 tl curryjauhetta

* 1 ½ tl puhdistamatonta merisuolaa

* kourallinen tuoretta persiljaa vihreydeksi ja voimaksi

Sekoitetaan massaksi, laitetaan lempeän tulen uuniin toviksi. Sillä tovin voi käydä vaikka tekemässä vielä vähän syyskylvöjä sekä suojata nuorukaiset omenapuuta verkoilla, jotteivat mene jänöjen suihin het. Pyörykät nautitaan hapankaalella höystettynä ja aina ikuisuudessa parhaassa seurassa - kiitos.

Masentaako valon vähyys - syyvään rhodiolaraakasuklaata :)

Ruusunjuuri carobraakasuklaa pehmeällä proteiiniboostilla

* 1, 25 dl kookosöljyä
* 1,25 dl kaakaovoita
* hyps puhdistamatonta merisuolaa
* 3 tl ruusunjuuri uutejauhetta
* 0,5 dl vaniljaista riisiproteiinia
* 4 kukkurallista rkl carobjauhettta
* 1 rkl mustikkaroihetta
* makeutusta makunsa mukaan esim hunajata tahi steviauutetta, tähän laitoin karamellista steviauutetta tipottain

Sulata ihanat rasvat lasipurkissa vesihauteessa, lempeästi jottei rakkat, tärkeät ravinteet sula pois, Sekoita muut ainekset sulaneeseen rasvaan tasaikseksi ja kaada muotteihin tai ihan vaikka pakasterasiaan. Laske pakkaseen jähmettymään ja nauti 20 minuutin kuluttua ensimmäiset palaset. Jahka laittaa suklaat vaikka sorsamuotteihin, niin saa vielä enemmän iloa näistä - on ne jotenkin niin hassut! Ja sitten voikin tanssia pöydällä!

Ruusujuuri lisää ihanasti iloa,  vireyttä ja voimaa sekä parantaa keskittymistä. Rhodiola buustaa aivojen serotoniini- ja dopamiinipitoisuutta ja tälla tavoin pitää yllä hyvää mielialaa ja on oiva tuki esim. kaamosmasennukseen. Lisäksi ruusujuuri on vahva antioksidantti, joka toimii adaptogeenisesti - kiitos Kaikkeus! Vielä sai käydä puutarhalta jäisiä ruusunjuuria ostamassa lisää, ihanan vahvat taimet. Nyt juurakot odottavat purkeissa kevääseen ja pääsevät sitten puutarhan karuimpaan kohtaan kasvamaan.

Tästä suklaasta vielä sen verran, että itse käytän tällä hetkellä miltei vain carobia enkä juuri ollenkaan raakakaakaota, mutta halutessaan tämän voi tehdä myös siitä. Raakakaakaokinhan tehostaa serotoniinin tuotantoa ja ohan se sekin hyvvää!

Ihanat raaka-aineet  tilaukseen täältä: http://foodin.fi/
Teemun uusin kirjoitus, vinkkejä mielen tasapainoon " Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa toivoa ja voimaa oman mielen kunnossa pitoon, oli tilanteesi mikä tahansa. " : http://hidastaelamaa.fi/2014/10/mika-meita-mielta-vaivaa/

Villasukkapäiviä, tulen ritinää ja lämpöä alkutalveen!

Hertta-Tuvalla tuoksuu herkullinen gluteeniton marjapiirakka!

Mitä mitä mitä - rakkauden tuvassamme tuoksuu marjapiirakka!! Iki-ihana tuoksu leijailee, sulaa syvyksiini! Eipä olekaan hetkeen pitkään tämänkaltaista somaa tuoksua saanut tuoksutellakaan, hei ei muuten vielä kunakaan päivänä Herttamme elämässä. Velho heitti ilmaan ajatuksen marjapiirakasta, minä sen sydämeeni nappasin, innostuksesta uhkuen aloin het kehittelemään laadukasta piirakasta <3 Ja näin luontui ihanasti tulen ritinän ollessa äänimaailmani minussa.

Kvinoapuolukkapiirakka
pieneen vuokan n. 20 cm halkaisijaltaan

Pohja:
* 100 g huoneenlämpöistä luomu voita
* 1 luomu muna
* 2 dl kvinoajauhoa
* 2 rkl intiaanisokeria

Sekoitetaan, vatkataan. Minä pistin ainekset Punaiseen Vitamixiin ja hurrauttaa surrautin löyhäksi massaksi. Ihan kaikkea en saanut syvältä kannusta kaavittua, mutta ei se mitään, sillä loput voi sitten sormin syödä suoraan suuhun, sillä  jo pelkkä taikina on hyvvää!

Taikina levitetään sitten hymyssä suin pienen piirakkavuoan pohjalle ja valmistetaan täyte.

Punainen, puolukkainen täyte :
* 3 dl puolukoita ( tai muita tahtomiaan marjoj tahi vaikka omppusia )
* 1 rkl sulatettua voita
* 1 muna
* 1 muhevaa dl kookoskermaa
* 2 rkl intiaanisokeria
* 1 rkl kanelia
Sekoita kermaan ainekset ja kaada pohjan päälle ja laske käsistäsi uunin lämpöön, 200 asteeseen n. 25 minuutiksi uunin keskitasolle! Täytteen voi myös hurrauttaa surrauttaa tehosekottimessa samettiseksi, mutta silloin piirakasta tulee aika löysä, mutta se ei kyllä makua haittaa! <3 Ihana syys ja pirtsakat, tuoksuvaiset piirakat ilonamme!

Herkkusuun ja voiman kasvattajan proteiinisuklaati

Vapailla, raskailla painoilla harjoittelu herättäkööt minun lihassoluni, hyrrätkööt hormoninini, olkoot toistot kohillaan, voimani jälleen suurempi ja virratkoot vereni oi!

Ihmeellinen, samettinen, suuremmoinen treenisuklaa, palautukseen, keholleni olkoot tukena tämäkin. Hymyillen suklaasuuna on helppo olla.

Taivasten treenisuklaa

* 1 ½ dl vesihauteessa, hiljalleen sulatettua neitsyt kookosöljyä

* n, 0,5 dl vaniljalla maustettua heraproteiinia

* 1 rkl kookosjauhoa

* mitallinen eli n . 12 g tuommoisa mansikkaista lisäravinnetta, jossa on haaraketjuisia aminohappoja.

* 2 rkl carobia

* hyps puhdistamatonta merisuolaa sekä anista

* tilkka vaniljaista steviauutetta
Sulata kookosöljy, lisää muut ainekset, sekoita ja pistä muotteihin tai laakeaan astiaan, esim. pakasterasiaan ja laske pakkaseen jähmettymään. Valmista nautittavaksi noin 20 minuutissa!

Lumen henkäys puutarhasta minuun

...hiutalein suurin Valkein,

hiljaa päälle Pyhän maan

Aamuun Valon avaraan

tähän enkelten naurua nauramaan

Henkäys haurain hiutalein

kultaiselle iholleni pienin ihmein

Kevein käsin siivistään laskien

näyttäen siltojen turvatun tien

Jättäytyvät hiutaleet

maailmojen päästä

valtaan tämän taivaan

Vaan ääni tuo kaunis hiljainen,

se jää tähän enkelten

Sinuun se jää - Olethan heidän kaltainen

Puutarhan syystöiden taivaallinen tekemättömyys

Vaikka syksy jo pitkällä täällä pohjoisessa on, kenties monet jo työnsä tehneet, vaan silti tämä ajatus vielä tähän laskettakoon. Päästetään irti syystyölistasta puutarhamme hyväksi, unholaan lasketaan hoitamisen itsetarkoitus. Niin vähän kuin mahdollista, vähemmästä enemmän.

Onko pihapuutarhan haravointiurakka vielä tekemättä - hyvä niin <3 Älä vain vie tätä kultaa pois puutarhastasi! Se on parasta mitä voit puutarhallesi tehdä, jättää ns. perinteiset syystyöt tekemättä. Kukaan lie ei pyhissä metsissäkään haravoi puiden pudottamia kesäasusteita ja aina kauneutteen pukeutuvat vuosista toisiin. Sinne ne maantuvat, nuo taivaalliset lehdet, kun lierot kiitollisina ne mullaksi muuttavat. Keväällä suurin osa lehdistä on jo kadonnut ja loput katoavat kyllä siinä alkukesän mittaan ja toisaalta itse olen niitä vielä keväällä kyllä katteeksi kerännyt kasvimaahan. Näin lannoitat maatasi, maatamme, jättämällä haravoinnin sikseen, päästämällä irti ajatuksesta hallita luontoa, ajattelemalla ettei puutarha pärjää ilman haravointipanostustasi. Jos huolenaiheena on nurmikon vointi, niin lehdistähän nurmikenttä juuri saakin tarvitsemaansa orgaanista ainesta, näin kukoistaa vihreys

.No entä sitten perennapenkkien menneen kesän kukkaloiston alasleikkaaminen - jätä rakas tekemättä. Kasveja ei todellakaan tarvitse leikata alas. Lumen alle jäävät kasvit, heinät, korret, lehdettömät monivuotiset kasvit tuovat elollisuutta, ulotteisuutta, kauneutta ja muotoja talvipuutarhaan. Sen lisäksi monivuotiset kasvit talvehtivat paremmin jahka heitä ei ole menty leikkelemään ja nämä talventörröttäjät tarjoavat myös tärkeitä talvikoteja monille puutarhapihan ötökille. Pikkulinnut nauttivat myös mm. myöhäissyksyllä kypyvistä nauhusten siemenistä.

Vaihda tänä syksynä nämä perinteiset leikkaamiset, putsaamiset, haravoinnit sun muut suuremmoiseen leppoistamiseen, tarkkailuun ja nautiskeluun. Pyöri, kuperkeikkaile maassa lepäävien lehtien seassa, ihmettele, kuvaile kuuraisia törröttäjiä, kylve väriloistossa. Toivota tervetulleeksi talven hyötyasukkit koteihinsa. Muista silti suojata nuoria omppupuita rusakoilta, sen teen minäkin verkottamalla nuoret taimet, etteivät mene parempiin suihin. Se mitä puutarhassa kannattaa puuhastella vielä  syksyllä on kompostorin tyhjentäminen kannattaa kasvimaahan ennen pakkasten tuloa, näin sinne mahtuu jälleen talven ravinteikas kulta maantuvaksi ja lisäksi suositeltavaa iloa on kerätä siementävien kasvien siemeniä talteen tulevia lisäyksiä varten. Ajatella , että niin tarjoaa kasvimme aina uutta elämää tässäkin muodossa. Hertalta löytyy nyt ainakin kulleroiden, sinilatvan, malvikin, ruohosipulin, kehäkukkien, myskimalvan, liuskaratamon, anis-iison, omppujen, iisopin sekä unikkojen siemeniä. Maahan jätetyt palsternakat ja porkkanat saavat antaa siemenensä ensi syksynä.

 

Herttain oppeja ja onnistumisia ensimmäisestä puutarhakesästä

Päätin listata tähän hieman Hertta-Tuvan ensimmäisen kokonaisen kasvukauden puutarhahavahtumisia, oppeja sekä oivalluksia.  Mene liiaksi en syvällisyyksiin, lähinnä totean ihanasti, että näin oli nyt, hih. Kohti monimuotoisempaa puutarhaa Kaikkeuden osana.

Lavat

Ensimmäisen lavakesäkokeilun jälkeen voinen todeta, että ensi kesänä Hertalla lavoissa viljellään ainoastaan tomaatteja syvässä mullassa, minttu saa vallata yhden kokonaisen lavan, timjamit ja salviat ym. yrtit, jotka viihtyvät kuivemmissa oloissa saavat jatkaa eloaan lavoissa. Keräsalaatti heinakuun uusintakylvönä saa ottaa paikkansa ensi kesänäkin, alkukesän kylvöistä jätän sen avomalle. Retiisejä en ehkä laita ollenkaan ja pinaatit siirrän kyllä avomaalle, sillä kuivuudesta kärsiessään ne ovat enemmän alttiita mennäkseen muihin suihin. Lavat ovat kauniita, mutta Hertalla näillä paikoin vaatisivat kyllä kastelua, ainakin tuolla toisella seinustalla. Itse en ole kovinkaan ahkera kastelija, vaikkain katteet auttavat kyllä asiaa myös lavoissa. Joten laitan kyllä katetta enemmän myös niihin ensi vuonna. Opin myös, että multa painuu hyvin paljon ja keväällä mullasta täyttyneet lavat olivat jo kesäkuulla vain puolillaan multaa. Tomaatiti viihtyivät kyllä hyvin kaksin kertaisissa lavoissa, joihin sain keväällä vielä ikkunat päälle ikäänkuin pieneksi ansariksi, suojaksi ja lämmöksi. En kyllä kastellut heitäkään juuri lainkaan, mutta juuret olivatkin sielllä varjossa ja sen lisäksi porstuan katolta valuupi vettä sateisina hetkinä suoraan tomaateille. Lannoituksesksi tomaattimme saivat laimennettua virtsaa, omavaraista lannoitetta, jota riittää kyllä yllin kyllin jokaisella puutarhurilla.

Tuhka perunamaahan

 Niin, älkäämme laittako tuhkaa perunamaahan, liiaksi,  sillä suhteellisen korkeassa ph:ssa viihtyypi perunarupi, jonka saimme pottuihimme jahka loin osakseni niille otolliset olot. Tosin rupi vaivaa usein myös kuivina kesinä, joten en täysin laita rupisia perunoitamme pelkästään tuhkan piikkiin. ja toisaalta kohtuus tuhkassakin. Sadon määrään perunarupi ei vaikuta, lähinnä kyseessä on ulkonäköseikka, josta pääsee eroon perunat juuriharjalle hangatessa tahi myöhemmin kuorimalla pottuset. Hertan ensimmäiset potut olivat 'Van Gogh' lajiketta, jonka sanotaan kyllä olevan erittäin hyvä välttämään rupisuutta....Haaveilen vanhasta maatiaslajikkeesta nimeltä' Kuusamon tumma' ja toisaalta 'Puikula' kutsuu myös.

Kumppaneita toisillemme

Oikeat kumppanit kasvimaalla auttavat, tukevat Kaikkeutta kasvunmahdollisuuksissa, kumpaakin osapuolta ja vielä toisiakin naapireita. Vaikutus ulottuu ikuisuuksiin, sinne asti minne emme edes pysty näkemään. Samettikukat ovat tunnettuja vaikutuksistaan pitää tuholaisia loitolla ja itsekin sain kokea tämän kyllä hyvin selkeästi, sillä lehtikaaleni pysyivät tuholaisilta, kaalimadoilta täysin puhtaina ihanien samettikukaksten erittäessä rikkipitoista ainetta juuristaan. Toiset lehtikaalet olivat kehäkukkien seassa ja säästyivät myös tuholaisilta. Tämä samettikukkasten"myrkky " toimii myös nematodeihin sekä erilaisten tauteja aiheuttavien mikro-organismien elämää ehkäisesvästi. Usein kuulee puhuttavan yleisesti samettikukista ja  niiden positiivisesta vaikutuksesta kasvimaalle, mutta pääasiassa hyötyvaikutuksen saa jakaakseen viljellessään pikkusamettikukkaa Tagetes minuta  ja muita vähän tahi ei ollenkaan jalostettuja villejä muotoja. Jotkut hybridit saattavat jopa houkutella tuholaisia ja heikentää rinnakkaiskasvien kasvua.

Rucola ja korianteri vaukuttavat olevan ihananteeliset kumppanit toisillensa, jotka yhteen kylvin intuitiivisesti ja onnellisesti yllätyin kun ensimäistä kertaa elämässäin rucolat pysyivät kirppojen saavuttamattomissa ja saimme satoa aivan näihin päiviin, eli lokakuun alkuun saakka. Vieläkin saa salattiinsa rucolasatoa pihamaalta hakea! Yleensäkin voimakastuoksuiset kasvit, yrit, karkoittavat kirppoja tai ainakin harhauttavat, joten näitä kannattaa suosia myös esim. paksoita viljeltäessä. Oikiat kumppanit luovat paremmat olosuhteet kasvuun ja terveyteen. Luonnossakaan kasvit eivät kasva yksipuolisesti, joten tässäkin tapauksessa ja jälleen kerran on pyhä luonto paras opettajamme! Kumppanuuskasveja on käytetty vuosisatojen ajan ja vähitellen tämä tieto muistuu jälleen sydämiimme parantaen satomme määrää sekä laatua.

Herneet sekä apilat omppupuiden alla - huolenpitoa maasta rakkaasta. Maasta on olemassaolomme riippuvainen, maasta maahan ja maahan palauttakaamme sen mitä maasta saamme. Maan kuntoa voimme parantaa mm. typenkerääjäkasveilla ja kylvää sekä istuttaa näitä kasveja ympäri puutarhaa. Herneen typensidonta on voimakkaimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja palkojen täyttyessä ja apilan typensidonta voimakkainta kiivaimman kasvun aikana. kasvit tarvitsevat typpeä kasvaakseen ja esim. erilaiset palkokasvit kykenevät varastoimaan sitä maaperään , josta se onkin sitten muiden kasvien käytössä. Omppupuutkin saivat tännä kesänä osakseen ilmasta sidottua typpeä, kun ihana Riikka kylvi omppupuidemme ympärille herneitä. Saimme myös nauttia paloista jokapäiväisissä salaateissamme ja omppupuut saivat voimaa kasvaakseen jälleen jälkeen ensitalven uudessa kodissaan. Kylvin apilaa edellisvuoden syksynä myös muualle puutarhaan ja kesäkurpitsatkin saivat kasvaa apiloiden keskellä. Omppupuista vielä sen verran, että samaan kasviryhmään löysivät tiensä myös mansikat maanpeitteeksi ja krookuksia kevään pörriäispölyttäjille. On siellä joitain perennojakin, kuten harmaakurjenpolvea, joka ihanasti kukkii koko kesän!

Uusitaan kylvöjä ihanasti!

Uusintakylvöt heinakuulla suovat meille lisää tuoretta satoa eri salaattivihanneksista, rucolaa omppupuiden alla, herneitä, keräsalaattia - kiitos. Korianteria kannataa myös laittaa uusintakylvönä, niin saapi ihanasti tuoretta pitkään. Nauristakin kerkiää hyvin kylvää vielä heinäkuun alussa, vanhankansan mukaan Marinpäivään mennessä. Näin tein ja kylvin laajennettuun perenna penkkiin avoimille paikoille - kiitos saan nostaa satoa vielä tänäänkin.

Taidan jättää nämä oivallukset nyt tähän ja jatkaa seuraavissa postauksissa, koska kyllähän näitä riittää! Ihanaa on ollut huomata kuinka monenmoiset linnut viihtyvät puutarhamme puissa, kuusamassa, koiranheisissä, tuomissa, pihlajissa, terijoensalavassa, niissä, joitka eivät suoranaista satoa meille ihmisille tuota, mutta välillisesti kyllä. On nähtävä suurempi pyhä kuva. 

Talvivalkosipuli syksyn maahan

Ostin Hyötykasviyhdistykseltä valtavia suomalaisia luomuvalkosipulin istukkaita syksyn istutusta varten. Kotimaista vanhaa, isokyntista  kantaa ' Aleksandraa' sekä virolaista kantaa nimeltä ' Kodaver ', nämä molemmat sipulikannat tekevat aivan valtavia sipuleita jos ja kun maan kunto ja sen tarjoamat ravinteet ovat otolliset!  Aleksandran sanotaan olevan valkosipuli kasvattajan unelmalajike, enkä kyllä epäile yhtään saatuani käsiini nuo sipulit. Voi tivas miten vahva energia niistä huokuikaan!! ValkosipuliVoima! Edellisenä vuotena en ehtinyt saamaan näitä kyseisiä kantoja Hertalle ollenkaan, sillä ne myydään yleensä loppuun aika nopeasti näissä syksyissä. Tänä vuonna olinkin siis kärppänä paikalla ja niin toi postisetä ihanan paketin Hertalle.

Vahva-aromiset talvivalkosipulit istuteaan siis nimensä mukaisesti talvea vasten, syksyllä, syyslokakuulla, hyvässä ajassa ennen neiti roudan ilmaantumista päälle maan ja silti on oltava tarkkana ettei heitä maahan laske myöskään liian aikaisin. Täällä pohjoisessa hyvä isututsaika on juurikin näinä syyskuun viimeisinä päivinä, nyt käsillä etelässä lokakuun puolessa välissä.Laskin kuoritut kynnet 10 cm syvyyteen, kuulemma parempi olisi 7 cm syvyys, mutta  eiköhän ne nuillakin syvyyksillä kasva kokoonsa - kiitos kasvakaahan. Pointtihan on se, että liian syvä istutussyvyys pienentää valkosipuleiden kasvua, koska kasvuunlähtö ns. viivästyy keväällä. Niin sanotusti siksi, että siltihän kaik aina oikeassa ajassa ollen on. Olethan rakas tarkkana, että kynnen kanta tulee alaspäin maata vasten. Suurten kynsien väliin toisiinsa nähden kannattaa jättää 10 - 15 cm : n tila heidän kasvaa. Valkosipulipenkki olisi suotavaa vielä kattaa syksyn lehdillä, koivunlehdillä mieluiten 10 cm kerroksella ja niin ovat valmiita juurtumaan ja keväällä kasvuun lähtemään.Ovat ihania ensimmäisiä kasvuntoiveita, kun niin aikaisin kasvuun sipulit keväällä kumien sulettua lähtevät. 

Lannoitus kasvuvoimaksi

Valkosipulit tarvitsevat paljon, paljon ravinteita ottaakseen käyttöönsä koko potentiaalinsa ja kasvaakseen kokoonsa mittavaan. Hertalla valkosipulit ovat tänä vuonna istutettuina tuollaisessa kokeellisessa kerrospenkissä, jossa muhevana ravinteena on kasvijätteitä, palanutta hevonlantaa sekä kompostia. Valkosipuli rakastaa myös puhdasta puuntuhkaa, joka ph:n nostamisen lisäksi suo kasvulle magnesiumia, fosforia, kaliumia ja mittaamattoman arvokkaita hivenravinteita. Typpeähän tuhkassa ei ole lainkaan. Arvokas tuhka torjuu myös sipulikärpästä. Annathan aina tuhkan eri aikaan muun lannoituksen kanssa, koska tuhka irroittaa esim. lannasta typpeä kohti suuria taivaita, katotaa taivaantuuliin. Keväällä valkosipuleille annetaan jälleen lannoitetta, joka voi olla esim. kaikkia kasvin tarvitsemia ravinteita sisältävää ruohokatetta, hevonlanta on ihanaa myös. Kolmannen kerran kesäkuun puolella välin lannoitetaan vielä kertaalleen. Eli kolmisen kertaa lisäravinteita , niin johan jaksavat kynnet pullistua! 

Valkosipuli tarvitseepi vettä kasvukaudella noin kerran viikossa, ja jos sitä ei taivas pudota päällensä, niin hieman tarvitseepi meidän apuamme tuolloin.

Näihin aatoksiin, puutarhansyksy, ihana raikas happi, syvät hengitykset ja kiitollisuus!

Kasvot Ihomatkalla, kasvoin Ihomatkalla minuun

Suuri päivä. Ihomatka. Katsoin eilen kasvoihin, joita en tunnistanut omikseni. Katsoin ja tahdoin paeta katsomaani. Katsoin ja etsin jotain tuttua, näin pelkoa ja haurautta ja lopulta löysin peilikuvasta vahvuutta olla heikko, tunnistin tuon vahvuuden suureksi omaksein.  Etsin peilikuvasta kauneutta, katsoin syvälle silmiin ja yht'äkkiä koin olevani aivan jotain muuta kuin katsomani peilikuva, silmätkään eivät enää tuntuneet omilta ja samalla silti tuntuivat. Kuin katsoa jostain suuremmasta minuun. Silmät olivat kuvajaiseni ainut osa, jonka pinnalta tunnistin. En osaa selittää, ei kait tarvitsekaan minun sitä tehdä. Ymmärtämättömyydessä avautuva elämän arvoituksellisuus on. Kirjoittaa minä  tahdon sen, mitä tulevan on tarkoitettu tähän.

Meistä tulee kauniita, kun näytämme tunteemme avoimesti. Meistä tulee sitä mitä jo olemme. Kuinka usein tunteitamme yritetäänkään kuitenkin tukehduttaa, niin ulkopuoleltamme kuin sisäpuoleltamme, itse ja muut, yksi yhdessä. Kohtasin eilen valkoisessa talossa yhden suuremmoisen naisen, hoitajan, joka sanoi minulle heti kohdattuamme, että itke vain, anna tulla, se on nyt tässä hetkessä varmasti ainos helpotus, joka purkaa ainakin jotain. Hän oli ensimmäinen tuon valkoisen talon henkilökunnasta, joka minuun niin sanoi. Hän sanoi,  tiedän, että kirvelee, sattuu, kutittaa, mutta et voi tehdä mitään, itke siis kun itkettää. Kiitin häntä kyynelein ja pian jo hymyikin ja naureskelinkin. Kohtasin myös kaikessa tasapainossamme ihmisiä, jotka vähättelivät itkua ja muistin, koin kuinka yleistä onkaan sanoa itkevälle " älä itke". Kieltää itkemästä, mitä meissä silloin tapahtuu ? Älä itke, älä päästä irti, pidä sisällä. Onko itkevän valo liian kirkas kohdattavaksi, itku herättää aina toisessakin jotain. Pelottaako se. Pelottaako toisen ihmisen itku ? Sallitko sinä itsesi itkevän ? 

Minä siis itkin, ja itkin paljon. Kuinka onnellinen olekaan, että elämässäni on ihmeitä joiden kanssa voin jakaa tunteeni, kaikki tunteeni. Häpeä. Sitäkin minä koin, jonka rehellisesti vastaanottaessani koin häpeää, siitä, että koen häpeää. Häpeää olla näkyvillä siinä muodossa. Olisin halunnut hautautua jonnekin syvyyksiin, koska en voinut katsoa itseäni peilistä, sillä sieltä katsoi kasvot, jotka olivat muodottoman turpeat, silmät jossain siellä turvotuksen syvyydessä, juurevan värin alla. Mutta mitä on Kaiken alla. Ulkoinen ja sisäinen, yhtä kaikki ja ulkoinen ilmentäen sisäistä kysyn itseltäni, mitä sisäistä tämä minussa ilmentää. Ihoni tässä hetkessä.

Hetkissä elisissä oli paljon eitä, nyt sen huomaan. Ei, ei ei, ei. Jokainen 'Ei' vie minua kauemmaksi, estäen minua olemasta. Tiedostaessani tuon Ei-energian, 'Ei' menetää voimansa. Maatessani hiljaa alla suolaisten kääreiden huomasin tämän, ymmärsin, että taistelen vastaan, kun minun tulisi olla puolesta, ein tilalle tuli kyllä. Taistelin mielessäni mm. sitä vastaan, etten kyllä tahdo, en tahdo, en tahdo ottaa länsimaisen lääketieteen suomia perusparannuskeinoja. Nyt tahdon, tahdon, tahdon ravita, puhdistaa, tervehdyttää kehoani tulsilla, valkosipulilla sekä kurkumalla ja paljolla muulla. Tapahtuu mitä tapahtuu, hengitän valkoista sisääni ja se tuntuu minussa hyvältä. Otan vastaan. Ennen kaikkea otan sen vastaan, minkä minä avuksi koen.

 Ei tämä tarina loppu ole. Tutkin ja opin niin kauan kun elän. Elän kun olen avoin. Elän kun tunnen häpeää, häpeää kun tunnen häpeää, elän kun olen rehellinen sanoissani, teoissani. Etenkin itselleni. Elän kun koen pelkoa, elän kun löydän sen takaa Rakkauden.  Voin tutkia syvemmin miksi tunnen mitä tunnen, tai voin vain tuntea ajattelematta, analysoimatta sitä sen enempää. Molempi parempi - Rakkaus.  Toivotan elämääni tervetulleeksi myönteisiä elämyksiä ja vähemmän myönteisiä, jotka aina lopulta avaavat myönteisen aarteensa valepukunsa takaa.  Jälleen kerran minä avaudun armollisuudelle. Tässä on hyvä olla. Ja niin ja näin löydän jälleen myös kehoni kasvot. Ystäväni Juha Tulkin kautta viesti Kaikkeudelta syvälle minuun tuntuu  "Annan itselleni luvan olla esillä. Saan olla näkyvä. " 

Mitä minä kirjoitin. Ehkä luen, mutta en nyt. Hän herää, minä menen sulkemaan hänet syliini, Kiitos.

Herttain kerrospenkkikokeilu

Ajattelin, että kokeilenpas  Aurinkopäivän kunniaksi tämmöistä kerroksellista penkkiä kasvimaallemme, sillä ajatuksella, että saan palautettua ravinteita ihanaan hedelmälliseen maahan,ravinnoksemme matojemme  sekä  ensikesän hyötykasvien, varsinkin paljon ravinteita kaipaavia kurpitsoja sydämellä pitäen. Tämmöiseen kerroskselliseen penkkin suhtaudun  myös toivomuksessa lämmön varaus. Ja mikä ihana mahdollisuus haudata kiitollisena kasvijätteitä suoraan kasvimaan uumeniin, jotka sitten maantuvat muhevaksi mullaksi ojentaen ravinteita jälleen maahan. Ja näin se meidänkin nurmelta esiinkaivamamme savimaa keveneepi ja muhevoituu eloperäisen jätteen ansiosta! Voima! O

SyysAuringon helliessa hipiääni,kaivoin siis ensin vahvoin kätösin lapiolla kutakuinkin lapionpiston, ja vähän enemmän, verran syvyyttä tähän penkkiin ja nakkelin risuja tuonne pohjalle lepäilemään. Enemmän kyllä risuja penkin pohja sain, kuin tässä kuvassa havaittavissa on. Sinne menivät terijoensalavan oksat, mustaherukkaa sekä koivun puustansa pudottamiaan risuja.

Sitten heittelin risujen päälle runsahasti kasvijätteitä, naatteja, auringonkukan varsia ja kurpitsan varsia sun muuta mitä nyt tuossa sadonkorjuussa oli jo saatunna maasta.

Seuraava kerros muodostui hevonlannasta ja puolittain / kokonaan kypsyneestä kompostista, keittiöjätekompostista.

Kompostin päälle kauhoin penkistä lapioimani mullan ja laitoin päälle vielä syksyn lehtiä maan suojaksi, sillä paljaana maata ei tulisi koskaan pitää ja lehdistäkin madot saavat syödäkseen. vaikkei tämmöisiä penkkejä loisikaan kokeeksi, niin suosittelen silti kattamaan hyötytarhan paljaat kohdat syksyn värikimaralla, eli kuivilla lehdillä. Tämä ei ole aivan ns. lämpöpenkki, mutta jotain mukavaa aivan varmasti. Luotan pyhään kiertokulkuun ja keväällähän sen kasvuvoiman sitten kohtaa - kiitos.