Tässä ajassa eläen näen Facebookissa olevan Tahdon-kampanjan. Minun on kyllä myönnettävä, etten aivan täysin tiedä mistä tässä on kysymys, jonkinlainen aavistus tasa-arvoon liittyen minulla asiasta on. Tykkäilen Tahtovista. Sillä etten tiedä, ei ole juurikaan merkitystä, mutta minä sydämessäni tunnustelen miltä tuntuu Tahdon puolesta oleminen. Tässä väreilee hyvyys. Koen itse, Itselleni ja Pyhälle pallollemme parhaaksi olla puolesta sen sijaan että olisin niinkään vastaan. Tahdon. Välillä pysähdyn tunnustelemaan vastustuksiani ja pyrin katsomaan siihen kohtaan minua, jossa voin valita olevani puolesta ja näin valjastaa sen voiman käyttööni, käyttöömme joka uskoakseni palvelee Kaikkeutta. Voiko kollektiivinen ajatus muuttua niin sanotusti. hyvään vastustamalla niin sanottua. pahaa ? Mitä tapahtuu, jos kollektiivinen keskittyminen ohjautuu puolesta olemiseen, synnynnäisen, pohjimmaisen ystävällisyyden ja rakkauden ilmentymiseen teoissamme ? Voiko lopulta väistyä vastustamisen tarve..? Tahdon. Tahtoa, Toivoa, Astua Vakaaseen Aikomukseen sekä Intohimoon. Pelkkä Toivo, tai Toive ei riitä, on oltava Vakaata Aikomusta, Uskoa sekä Intohimoa - kiitos. Tässä jälleen Itseäni muistutan, kuten aina. annan ajatuksen soljua, tarkastelen kuulemaani. Joku Ihme jossain on joskus sanonut " Sodan vastustaminen on sotaa. " Suuret Äidit antautuivat olemaan Rauhan puolesta.
Vastustamisen energia puolesta olemisen energiaan - minä Tahdon tänään. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti