It is the Choice to see Love

Hän kysyi minulta, jotta uskonko? Mitä hän sillä tarkoitti ? Katsoin hänen silmiin, peiliin,vastasin jotta uskon, kyllä minä uskon. Minä uskon siihen äärettömään viisuteen, joka luo ja kasvattaa siemenestä täysikasvuisen kukan, kukasta siemenen ja siemenestä jälleen kukan, juuri tuon tietynlaisen kukan. Unikon siemenestä ei kasva kelloa kissan ei, ei kukkaa auran tai hietaneilikkaa, vaan uusi unikko tuohon tuuleen tanssimaan. Minä uskon siihen voimaan, mik' luo ihmisalkiosta täydellisen, kokonaisen ihmeen. Minä uskon heräävään luontoon, uinuvaan maahan. Minä uskon tuulen tämän tarkoituksenmukaisuuteen, sateen puhdistavaan armoon. Luottamus tähän Voimaan on usko, joka on. Joten kyllä minä uskon, en tiedä haitko sinä kysymykselläsi tätä, mutta uskoni ja luottamukseni tietää, että sait vastauksesi. Ilman uskoa, alituiseen minä kontrolloida elämääni saattaisin, sen sijaan että eläisin ja sallisin Olla elettävänä. Ilman uskoa kontrolloisin jotain kontrolloimatonta. Niinpä minä Uskon ja katson kukkien kasvavan tänäänkin.

It is the Choice to see Love. The experience of Love is a choice we make, there is no need to look for love, just to choose to see it. Love is the internal support from the Universe, the internal support for our abundant survival.

There is something inside me which Knows - that is enough and that is All. And I have all thise tears, once again, beautiful, beautiful, beautiful tears, more than words you know. Tears. And I will go, I will fly, I will go home now. More than thise words - home. What is this feeling, what is this wisdom - I dont know, I do not need to know, it does not matter. You know that It changes us, It did already. Im empty, willing to recieve. New day, - be empty. And I will go, I will fly, I will go home now. Its bigger than me. Love. We are meant to be this way, and yes, I have all thise tears that are reflecting the light.

Kuunliljamunakasta - Hostaa pöytään, ah monivuotiset vihannekset

Kuunliljat, nuo varjopaikkojen komeista lehdistään tunnetut perennat ovat myös syötäviä. Ajatella, jotta näin saa monivuotisia lehtivihanneksia ihan varjostakin, monikerroksinen puutarha tarjoaa ihmeitä! Kaikki kuunliljat ovat syötäviä, mutta parhaiten vihannesherkkuina ovat tunnettuja raitakuunlilja Hosta sieboldii ja vuoristokuunlilja Hosta montana. Kuunliljat viihtyvät siis parhaiten varjossa tai puolivarjossa, täydellistä, mutta minulla on yksi valtava puska ihan tuossa auringossa ja vallan hyvin se siinä viihtyy. Siitä minä äsken nappasin lounasta. Valko- ja keltalehtiset muodot kaipaavat enemmän valoa kuin sini- ja vihreälehtiset kuunliljat. Mutta jotta siitä sitten vaan vihannessatoa, vaikka tosiaan puiden siimeksestä tahi sieltä pohjoisen puolelta - täydellisesti pehmeään, kestävään permapuutarhaan!

Myös kuunliljojen kukkaset ovat syötävissä ja koristavat kivasta kesäni salaatteja. Kuunliljat ovat alkuperältään aasialaisia ja Japanissa kuunlijat ovatkin kuulemma suurta herkkua. Parhaimmillaan lehden ovat pieninä, vielä hieman käpertyneina, avautuessa uuteen kesään, mutta itse olen kyllä kypsennettynä nauttinut ihan keskikesän isompiakin lehtiä - kuten tänään munakkaassa pinaatin ja punasipulin kera. Kuunliljojen lehtiruoteja ja varsia voinee käyttää parsan tavoin, keittää ja humpsautella voissa. Kuunliljat ovat siitäkin mahottoman kivoja, jotta niitä voi leikata pitkin kesää ja siten ne tekevät uusia lempeämmän makoisia lehtiä. Monivuotiset vihannekset antavat voimaa ja tukevat puutarhan hyvinvointia. Ne tarvitseepi vain istuttaa kerran ja siitä sitä satoa sitten riittää rakkaudella nautittavaksi. Maa kiittää kanssani. Kyllä kuunliljoissa riittää potentiaalia kestävään kotipuutarhurointiin näin niin kuin ravinnonkasvattamisenkin osalta. Monimuotoinen, muunneltavaissa oleva lisä hyvinvoivaan ruokavalioon.

Palavan Rakkauden aamu

Palavarakkaus, The flames, Maltese Cross, Lychnis chalcedonica. Voi taivas näitä aamuviiden Valoja pinnalla kukkasten, kasvien, oi kaiken tään. Miten paljon rakastankaan elämää. Aamun herkkyys, nöyryys, puhtaus, hiljaisuus, kurjet, raakkuvat varikset, surraavat aamutyöläiset kimalaisen asussaan, niin ammuvat lehmät jälleen höyryävän joen tuolta puolen. Hiljaa avovarpain, maata minä kuuntelen.

" Permaculture is not a destination, it is a direction."

Ai että minä mutustelen rakkaudella tuota Graham Bellin, tämän yhden hienon ja mahdottoman sydämellisen mestarin toteamusta permakulttuurista  " Permaculture is not a destination, it is a direction." Joo niin se kyllä on, elämän mittainen matka. Välillä loistavasti ja avartavasti niin mukavuusalueen ulkopuolella kuin olla ja saattaa - siellä missä ne ihimeet tapahtuvat ja ovat meitä odottamassa. Elämän mittainen matka. Permakulttuuri ei ole vain suunnitelmallisia puutarhoja, vaan se on koko elämän kattava, ihmisten asumusten, hyvinvoinnin kokonaisvaltaista suunnitelmallista toteuttamista. Kestävän pysyvyyden luomista. Yhdessä luomista. Ainut mikä luomistamme voinee rajoittaa on kenties mielikuvituksen puute. Avautuappa jälleen sis uusille näkökulmille sekä ratkaisuille. Ottaa vastaan jokainen ongelma mahdollisuutena luoda jotain uutta ratkaisumallia. Joskus meidän on unohdettava mitä tiedämme, mitä olemme oppineet, jotta voimme nähdä asian uusin, paljain silmin, alastomana, uuden alussa. Kehittyäksemme on joskus unohdettava oppimamme.

Kypsyväiset marjat pihlajan

Olen sangen täysin rakastunut tähän poimulehden kukintoon - teeksi että kimpuksi, voi taivas...

Huopaohdake ihanuus tupsahtaa aina tähän punaherukan kupeeseen iloksemme houkuttelemaan pölyttäjiä surraamaan. 

Siinä se on traktorin mentävä keskiväylä, jotta pääsee kaivolle,  leikkitilaa pusmus 

Salaattia, yrttejä, kukkasia portaitten viereltä

Lavat rehottaa

Mansikkapinaatti, Chenopodium foliosum revonhäniin kuuluvainen pylperöinen, kylväytynee itsestään puutarhaan. Lisää ravintooni.

Loistohelokki valossansa Oenothera pilosella, ihanat vaniljaiset kukat niin ihmisotuksille kuin perhosotuksillekin

Jotain sinistä

Sienimaailma elää tottakai puutarhassa - He is being present

Minusta tuntuu, ettei sienet ole koskaan olleet näin runsaslukuisina puutarhassain ja sekös minua hymyilyttää vallan kovin. Kaikki maanpalvelu antaa tilaa rihmastoille elpyä, kehittyä ja kasvaa. Tällä hetkellä en yhään osaa antaa heille nimeä, nimiä, mutta katson läheltä ja vain ihmettelen ja sallin 

heidän putkahdella milloin mistäkin.

He is being present, here in the garden in his hidden silences. He Is Here in this place where the whispers of the heart arise. Just love this garden so much ♥ even more with him by my side. And they are everywhere - telling their ancient stories. How can you not love thise facinating creatures of the fungiworld..oh. 

Ukkosta ja hellettä puutarhassa

Pölkyin ja tiilein reunustetut, viime syksynä kootut kohopenkit nurmikon päällä, kurpitsat rehottaa.

On ruusuista ja kimalaiset pörrää

Hellepäivä, kaikki on niin rehevää.

Valeriana - siinä ihan mielettömän suuremmoinen kasvi ötökkätarkkailijalle - elämää kuhiseva kasvi.

Ja tämä : Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Pallero ystävän tarkkailua jalopähkämön äärellä

On ukkostanut paljon viime päivinä. MaaMama puhdistaa.