Voihan höperyys - se iskee jälleen, jahka valkoinen lumivaippa vaihtuu lillinkiseen nurmikkoon ja talon etelä - ja länsipäädyn jo ihanasti lämmössä kuivahtaneeseen heinikkoon. Pieni, keltainen krokus nosti eilen päänsä aurinkoon ja illan tulleen painoi päänsä jälleen unehen. On taas aika tarkkailla puutarhaa ja etsiä kasvunihmeitä! Eilen opin puutarhassani sen, että jänöt tykkäävät iisopista! Jokainen iisoppipuska on koluttu maata myöten eteläisellä puolella. Muut iisopit ovat vielä lumen peitossa, joten yllätystä piisää niidenkin puitteissa jahka aurinko sulattaa maan jokaisen kolkan. Myös vahva, voimakas, painava lumi on tehnyt työtänsä ja painanut monet pensaat myöten maata ja hennot, nuoret oksat ovat katkeilleet voimastansa. Mutta tämä kaikki on osa puutarhuroinnin yllätyksellisyyttä ja arvaamattomuutta. En huoli, en sure, kyllä ne sieltä ponnistavat, joidenka tarkoitus on.
Eilen nautin suunnattomasti, kun sain rapsuttaa uutta kuiviketta varastoon ilman takkia, pää paljaana Auringon kanssa hymyillen. Kompostikuivikkeesta siis puhelen. Syksyllä keräsin talteen talven varalle kaikkea kuivaa ja sen lisäksi olemme saaneet naapurista sahanpurua ja näillä kaikilla yhdessä selvisimme kotitalouskompostoinnista jälleen talven ylitse. Nyt on aika kerätä kuiviketta kesän lempeään, höyryävän lämpimään kompostiin. Rapsutan, rapsutan ja rapsutan. Kompostikuivikkeen sietämättömästä keveydestä kirjoitin syksyllä täällä
Kohta saan kunnostaa jo kasvulavatkin! Voi tätä hurmosta! Kotiinkuljetuksena Herttatuvan pihamaalle saapui eilen myös kasa olkea. Ohikulkumatkalla olkea ystävältä. Parasta.
Unelmoidaan ja höperöidään!
