Puutarhaelämän parhainta aikaa!

Tänä kesänä hurahdin täysin herneisiin - onneni, jotta laitoin niitä paljon ympäri puutarhaa! On mistä rouskuttaa! 

Sadonkorjuuta - tee/raakakakku/raakasuklaan maustajia keskelle talvea. Häivähdys kesää kukkien meihin. Punaväriminttua, vaikkajamitä minttuja, anisiisoa, poimulehden kukkia, ruiskukkaa, ananassalviaa, nokkosta, mustaherukanlehtiä jne.

Siemen satoa

Täydellisiä puutarhapäiviä ihmetellen

En minä malta olla kuvaamatta ja jakamatta, hihihi. Ja sitä paitti, itseäni kuvat inspiroivat hyvinkin paljon, joten ehkäpä sama toistunee jossakin muuallakin. Kiitos että oot siinä.

Lavat aivan tuvan nurkalla. Lavat ja pikkiriikkinen minttupenkki.

Tuolta pilkottaa mm. tyrni. Sitten on pottua, marjasinikuusamaa, leimua, sallaatteja, maa-.artisokkaa, herneitä, lipstikkaa, luppiinia, saksankirveliä, naurista(Enonkantaa), krassia(on muuten hyvä yksivuotisen maapeitekasvina ja tullee mahtavasti vihermassaa)

No tässähän on vaikka ja mitä. Ihmettelen maarianohdketta.

Meille tulle omppuja. 33 - sama määrä kuin tonttujen sembran käpyjä. herkutellan ja vaihettaan herkkuja!

Hernelajike vuojelta 1800-jottan. Kasvaa parimetriseksi - kukapa ois uskonut!

Lahoavaa reunusta kaikille otuksille

Keskeneräisyys. Tähän kokoan nurmikon päälle jonninmoista kohopenkkiä. Pahaveja ja kaikkee eloperäistä, hevosenkakkaa ja multaakin siihen sitten. On istutusvalmiina vuojen päästä viimesitään, kylvöihin jo kevväällä.

Ompun alla elämää

Ihania nuo kärsämötkin, kun vaan ilmaantuvat taivailta

Nämä riihikivet ovat komeita. Saksalaisten vanhasta riihestä. Tai ei se heidän ollut, mutta yöpyivät siinä tuolla tien toisella puolen.  Kannettu käsin lähikoivikosta tonttujen luvalla.

Kierrätystiilistä tulee lämmin polku, hivelee avovarpaitamme.Rohtosalkoruusu ehtinee kukkia - kiitos. Kylvin hänet n. 2 vuotta sitten syssyllä.

Voi, että on symppis tuo tontun lainaama kärpässienikin. Hän sen tehnyt kätösin on. Taiteilijaluonne.

Minttujakin

Taas olla omppupuulla. Finola rehottaa.

Ompulla jälleen. Korianteria kaikille!

Tässä on perheemme ja kaiken kansan leikkikenttä. Meillä järjestetään kehoa liikuttavia, luonnollisen, kehollisen liikkeen päiviä. Traktorin rengastakin nostellaan ja nakellaan. Saa sitä lyyvä lekallakin. Tila toiminee myös tanssitilna ja juhlatilana. Nurmikollekin paikkansa - oon oppinut.

Tattarissakin surisee - sadat kimaliset kiitos teistä

Maarianohdake

Isomaksaruoho - ihanaa sallaatissa lehtensä hänen

Zen

Lopuksi laittanen vielä tilanteen viime vuoden toukokuulta. Toukokuulta 2014, jolloin tämä täyteläinen vihreys oli vielä pilkkeenä silmäkulmassani. Unelmana Kaikkeudessa.

Värien voimaa - elokuulla hellitään keltaisella valolla

Elokuun värit tuntuvat hyvin vahvasti minussa. Olen aina rakastanut elokuuta, kaikkia erityisiä tuulia sen ja silti en rakasta toista kuuta yhtään vähempää, hih. Ehkä kuitenkin syksynlapsena lähenevä syys puhuu jo sydämeeni kautta elokuisten keltaisten päivien. Keltainen, tämä ihana oppimisen väri selvittää ajatuksiani, selkeyttää ja ohjaa. Rakastan keltaista kuin itesäni. Voi elämä, huh ja varsinkin keltaisen ja violetin yhdistelmä on kulkenut vahvasti minussa jo vuosia ja hassua että niitä yhdistelmiä ilmaantuu puutarhaan myös ilman kätteni vaikutusta. Takoituksellisesti. Tiesikö muuten, että keltaisen inho saattaapi kertoa itsensä arvostamisen puutteesta, aliarvostamisesta, heikosta itsetunnosta. Voi että minä töissä huomasin, että oikeasti keltainen oli asiakkaiden kaikkein inhoama väri ja yritin lähettää heille aina paljon rakkaudellisia ajatuksia. Heillekin. Tuntui olevan niin yleistä, siinä/tässä ajassa tuo keltaisen inho. Miltä keltainen sinussa tuntuu ?  Keltaisen uskotaan myös lisäävän energiaa, energisyyttä, jotta ei ole ihme, että ennen pimeitä syysiltoja luontomamma hyväilee meitä keltaisella. On ne ihmeellisiä - väritkin.  Puutarhassakin koen tärkeäksi värien monimuotoisuuden, Herttaiseen puutarhaan on saatava vielä paljon, paljon lisää värejä. Ihana vallitseva vihreys rauhoittaa ja avaa sydäntä. Tämän puutarhan yhtenä tarkoituksena on hoitaa häntä, joka tepsuttelee täällä. On se sitten mehiläinen, kimalainen, myöriäinen, harakka huttunen, fasaani, jänö, kurki tahi sinä. Vihreä Sydän Hoitaa. Rakennan, hoivaan, luon monikerroksellista myös värein. Elokuun lämpö innoittaa minua jälleen valokuvamaan täyteläistä elämää puutarhassa. Tässäpä kuvapostaus - jälleen kurkkien puutarhassa tässä ja ihmetelln kasvua ja keikka mitä olemme saaneet taas aikaan ajattomuudessa.

Kirsikkapuun alta poimin suuria mansikoita.

Surinapörinä tattarissa, hunajakukassakin. Veriapila hoitaa. Punainen voimistaa juuria.

Voihan kimalaisten surina ja väriyhdistelmät

Kurjenpolvet, kultahelokkia, punaväriminttua - syötäväksi minullekin , sinullekin

Pikkusamettikukasta tuli kierteen mutkassa halkjaisijaltaan 50 cm. Kaikki muutkin yrtit kylpevät lämmössä tässä.

Laps opettaa tarkkailua nimeämättä mitään miksikään

Lapsemme ovat osa puutarhojamme ja permakulttuurissa puutarha on enemmän kuin osiensa summa. Ihmisten hyvinvointia, huolenpitoa maasta ja maapallosta. Hänelläkin on henkilökohtainen vastuunsa puutarhassamme - tälllä hetkellä hän tutkii, ottaa hereenpalon pikkiriikkiseen käteensä, tuo sen varovasti suuhunsa ja maistaa. Minä tarkkailen, hän tarkkailee - se on meidän molempien tehtävä tässä hetkessä ja kaikesta tästä alkaa suunnittelu kohti uutta. Hän oottaa uden suunnan kohti maa-artisokkaa. Kaiken suunnittelun perusta on tarkkailu. Permakulttuurissa ei tunneta jätettä, luonnossa ei tunneta jätettä, kaikki kiertää kuin rakas lapsemme ympäri puutarhaamme. Vain kiertokulkuja on elämämme täynnä. Ihmeitä.

Tahdon tarjota hänelle mahdollisuuden taianomaisten kokemusten luomiseen puutarhassa, luonnossa yleensäkin. Jotta hän saisi vapaasti ihmetellä, ilman liiallista ohjailemista. Se, että hän ottaa käteensä jotain luonnosta ja vain kuulostelee sen sanomaa, ilman että minä olen nimeämässä sitä mitä hänen kädessään on. Näillä eväillä etenemme tänään puutarhassamme. Joskus parasta mitä minä voin tehdä, on unohtaa oppimani ja katsoa uusin silmin - kuten hän sen tekee. Luonto koskettaa vain, jos Häntä kosketetaan. Lukemalla ei kosketusta osaksensa saa. Kosketellaan. Tahdon, että hän muistelee kosketuksiaan kiitollisena myös aikuisena - ihana elämä hänessä.

Valtava Valakosipuli

Kannattaa suosia vanahoja lajikkeita, näisä on kuulkaa voimaa, kasvuvoimaa! Olen kasvattanut nyt kahta eri talvivalkosipulilajiketta - mikäs sen helepompi kasvatettava kyllä.  Vanhaa virolaista kantaa olevaa 'Kodaver' valkkaria sekä 100- vuotta Suomessa viljeltyä ' Aleksandra' lajiketta. Molemmat tuntuvat olevan hyvin viljelyvarmoja ja taattua satoa tiedossa on näiden kanssa! Mahtipontiset varret ovat itsekin niin maukkaan valkospipulisia eikä eiliseen villivihannespestoon tarttenutkaan laittaa itse sipulia ollenkaan - oli sen verran voimakasta.  Nämä talvivalkosipulit istutetaan siis ihanassa kiireettömässä syys-lokakuussa, sinne syksyisten lehtien ja tulevan talvivaipan alle. Vaatinee hyvin ravinteita, jotka turvasin kompostilla, nokkoskäytteellä sekä viherkatteella. Tuo alla kuvassa oleva kaveri on miltei 7 cm halkaisijaltaan oleva 'Aleksandra' <3

Ensimmäinen lannoitesatsi lasketaan jo istutusvaiheessa sinne vaon pohjalle, toinen keväällä jahka maa on sulanut ja sitten vielä kesäkuun puolessa välissä. Tämän lisäksi siis sitä ruohokatetta vielä heille laitoin. Puun tuhkaa ripottelin jo syksyllä, sehän onkin  pH:ta nostattavana lisäksi myös mahottoman hyvä lannoite ja toiminee myös sipulikärpäsen torjujana.. Siinä on magnesiumia  suhteellisen runsaasti ja fosforia, kaliumia sekä kultaisia hivenaineita. Semmoista. Paltaan asiaan taas syksymmällä istutuspuuhussa, mutta suosittelen kyllä panostamaan vanhoihin lajikkeisiin! Tälle syksylle mulle on tulossa myös biodynaamisesti tuotettuja valkkareita nimeltä  Arkus ja Harnas. Sinne tänne puutarhaan kaikkia näitä valkosipuleita lasken ja myös tuohon " valkosipulimaahan". Valkosipulihan on myös siitä hyvä puutarhassa, että karkoittaapi tuoksullaan tuholaisiakin.