Lukiossa, silloin joskus 18 vuotta sitten, kun piti päättää mille tielle lähtee siitä pisteestä, tiesin vain että käteni kuuluvat maahan. En osannut sanoa mitä tahtoisin lähteä opiskelemaan, mutta tiesin että se olisi jotain jossa käteni saisivat olla maassa. Se tieto sydämessäni päädyin aikoinaan puutarhojen pariin. Ammattikorkeakoulussa juuri mikään opintokirja saatikka luento ei resonoinut minuun, en kokenut ahaa elämyksiä taikka löytänyt juuri motivaatiota opiskella tarjottuja aiheita. Jokin puuttui, käteni eivät olleen maassa.
Meni vuosia ennen kuin pääsin syvempään yhteyteen, kuuntelemaan mitä sanottavaa luonnolla olisi tavasta luoda puutarhoja. Se vaati hiljaisuutta ja rauhallisuutta ilman säntäilyä. Oli ja on edelleen niin paljon kysymyksiä. Välillä puutarha hiljaa kuiskaa vastauksia, välillä itse tiedolla ei ole niin merkitystä. Tunteella sydämessä on. Niin monet meistä tunnistavat villin luonnon voiman, sen pyhyyden ja ihmeellisyyden mikä lepää luonnossa. Miksi niin monet puutarhat ovat vailla tätä tunnetta, kysyin itseltäni. Olisiko luonnon pehmeä muotokieli monistettavissa puutarhoihin? Miksi tapamme elollisen myrkyillä, rajoitamme kasvun luonnottomaan tilaan. Missä luonto on puutarhassa? Missä ovat puutarhat, jossa luonnolla on tilaa ilmentää itseään vapaasti? Puutarhat, jossa puutarhuri antaa tilaa luonnon viisaudelle, luoden tästä käsin tilaa olosuhteille, jossa tasapainoinen ekosysteemi voi kukoistaa kaikessa kauneudessaan ja eri osaset tukea toinen toisiaan. Puutarha, jossa elämä on elossa, luonnon mittaamaton arvo kosketeltavissa ja koettavissa. Taika ja taianomaisuus. Puutarha, jossa hyväksyntä ja välittäminen ovat läsnä, ilman elämän tiedostamatonta kontrollointia. Miksi me yritämme estää luonnollisen kasvun puutarhoissamme ? Millainen olisi puutarha, joka ilmentäisi luonnontilaisten metsien rakennetta ja pyhää dynamiikkaan? Mihin elämä pyrkii eläessään hetkeä hetki hetkeltä ?
Minunkin on täytynyt palauttaa sydämeeni tieto siitä, että Maa On Elävä. Vain tämän ymmärryksen kautta olen voinut löytää sen sydämen tahdon palvella maata, hoitaa ja tervehdyttää. Meistä tulee yhtä puutarhan kanssa. Hoidamme toinen toisiamme. Yksi sykkii. Löydän luonnollisen puutarhan kautta itsestäni saman viisauden. Luonnon viisauden. Kun työskentelen siitä käsin mitkä ovat maan ja puutarhan tarpeet, lopulta myös omat tiedostetut ja tiedostamattomat tarpeeni tulevat täytetyksi. Mutta koen, että on aloitettava siitä tarpeesta mikä Maalla on, eikä siitä tarpeesta mikä ihmisellä olisi Maan suhteen. Näin minun tieni kohdalla. Kuunnellen.Tarkkaillen. Rauhassa. Sitten palvellen.
