Rohtoraunion pyhä mestarillisuus puutarhassa

Rohtoraunioyrtti, comfrey (Symphytum officinale) on yksi puutarhani hyödyllisimmistä kasveista nokkosen ohella - valtava lahja jokaiseen ekologiseen puutarhaan! Tämä ikävä kyllä suurestikin kartettu kasvi tarjoaa maineestaan huolimatta valtavan määrän hyötyä puutarhoissa. Aivan on vertaansa vailla kyllä ja mielestäni täysin turhaan kartettu, jopa vihattu häntä on. Kimalaiset sun muut pölyttäjät pörräävät huumaantuneena lemmikkikasveihin kuuluvan raunioyrtin violeteissa ja vaalenpunaisissa kukkasissa, ja niin tulisi pörrätä meidän ihmistenkin. Pohjoisen keskikesään, juhannuksen tienoon hän antaa mettänsä kaikkeuden hyväksi. Rohtoraunioyrttiä on perinteisesti käytetty haavojen ja ruhjeiden hoitoon ja kasvilääkinnästä kiinnostuneet tutustuvat tarkemmin sen käyttöön jos kiehtoopi.

Katsokaa Kauneus

Raunioyrtti kuuluu näihin suuremmoisiin kasveihin, joilla on kyky imeä ravinteita maan syöväreistä ja saadessaan lahota paikoillensa, ne vapautuvat muiden kasvien käyttöön. Raunioyrttihän kerää lehtiinsä varsinkin kaliumia ja kasvista tehty kaliumpitoinen käyte onkin parasta lannoitetta esimerkiksi perunalle sekä tomaatille sun muille kaliumista pitäville ihmeille. Käytteessä on toki muutkin kasvien tarvitsemat tärketä ravintoaineet ja se sopii erinomaisesti kaikille kasveille. Liota ämpärissä viitisen päivää ja laimenna suhteessa 1:10.

Lehdet sopivat taivaallisesti kaiken katteeksi sekä kompostin voimistajaksi. Typpipitoisena kasvina raunioyrtti herättää hiljentyneen kompostin hetkessä ja nopeuttaa koko kompostointiprosessia. Kompostiin kannattaa heitellä rohtoraunion lehtiä tasaisin välein ja hyvä ideahan olisikin istuttaa koko kasvi kompoistin vierelle, niin saisi siitä näppärästi aina samalla leikattua - olisivat siinäkin kimpassa, Lahotessaan maan päällä rohtoraunioyrtti ei kuluta maan typpivaroja kuten esimerkiksi olki tai puuhake. Elinvoimaista kasvia voi niittää parikin kertaa kesässä ja tarjota tätä herkkkua kaikelle kasvulle puutarhassansa. Ehdottomasti parhaita kasveja kategoriassa " kasvata, leikkaa ja jätä maahan lepäämään". Katehommissa on syytä muistaa käyttää vain lehtimassaa, sillä varsiosa voi ottaa ja juurtua paikoillensa. Tätäkin ominaisuutta voi tietysti käyttää hyväkseen ja lisätä tätä kasvia tällä tavoin.

Itse olen istuttanut rohtoraunioyrttiä nuorten omenapuiden liepeille siperianhernepensaan, mansikoiden, lupiinin, loistotädykkeen, mäkimeiramin, boragon, mesimarjan, marjasinikuusamien ym. kanssa, jossa saapi kasvaa täyteen kokoonsa ja lannoittaa tätä ryhmää omalta osaltaan. Istutin kasvit niille paikoille joiden tiedän omalta osaltani jäävän lapioiden ulottumattomiin, sillä näin raunioyrtin saa kyllä pidettyä paikoillansa (joskus myyrät kyllä saattavt kuletella raunioyrttiä ympäri puutarhaa). Kasvi leviää kyllä myös siemenestä, jos ehtivät kypsyä, joten kukkavarsien poistaminen on myös yksi liiallista leviämistä ehkäisevä toiminto.

Tätä suuremmoista kasvia on viljelty ja arvostettu tuhansien vuosien ajan, eikä todellakaan turhaan. Rivakasti kasvava, kookas perenna omaa voimallisen juurimaailman, joka muokkaa sitkeätäkin maaperää muhevammaksi. Ilmastointi lisää myös vedenpidätyskykyä raskailla mailla ja parantaa näin kaikinpuolin maan rakennetta. Mahtavalla juuristollaan tämä kumppani tuo syvältä maasta ravinteita pintakerroksiin muiden kasvien ulottuville. Ystävällisesti toimii hän.

Kiitos tästä lahjasta puutarhani osalta. Soisin tämän kasvin löytyvän useammasta nykyajan puutarhasta. Kunnioitan. Ja hän niin kauniskin vielä!