Maaperä on elämä - elävää elämää kuhisevassa kokonaisuudessa

Aamuiset opiskelut avavaat! Mitä enemmän minä saan opiskella maaperän ihmeellisyyttä, sen vaikutusta Kaikkeen, sitä ällistyneempi olen siitä, kuinka me kohtelemme maaperää ja sen eliöitä. Kuinka emme ymmärrä tekojemme seurauksia. Kaiken juuret ulottuvat todellakin maaperään. Meidän on katsottavat siihen läheltä, tutkittava ja opittava ymmärtämään maaperän hedelmällisyyttä, ekosysteemiä ja nähtävä kuinka kukoistuksemme on riippuvainen maan kunnosta. Puutarhan hyvinvoinnista meidän ihmisten hyvinvointiin - kaikki lähtee maasta, maan elokehästä.. Maa on ekosysteemi täynnä toistaan kiehtovampia otuksia, joista jokaisella on oma hommansa tässä elämän verkossa. Hyötyeliöt ovat puutarhureiden, maanviljelijöiden, elämän palvelijoiden parhaita ystäviä, apureita, jotka vapauttavat meidät monelta työtehtävältä, joita olemme ehkä tottuneet pitämään tuiki tarpeellisina. Mietitäänpäs hetki - t-lusikallinen hedelmällistä maata voi sisältää, tuhansia alkueliöitä, miljardeja bakteereja ja metritolkulla sienirihmastoa, eli  heitä jotka muuttavat elävän vihreuden humukseksi, ravinteiksi kasveille ja sitä kautta meille ihmisille. Neliömetrillä multavaa maata luiketelee jopa 200 lieroa, jotka vetävät elävää ainesta maan sisään syötäväksi ja ulostettavaksi jälleen pienemmille tyypeille hajotettavaksi. Jos maaperässä on vähän ravinteita, mikrobit ja muut eloyhteisön jäsenet kärsivät nälkää ja niin kärsivät sitä myöten kasvitkin. Sienet, mikrobit ja muut ovat välttämättömiä, jotta kasvit saisivat ravintoa ja siksi näille tyypeille täytyy antaa eloperäistä ainesta energiaksi, jotta jaksavat työstää elävästä ravinteita, Pyhä ketju - hajottajat palauttavat kiertoon tuottajissa ja kuluttajissa olevat ravinteet. 

Muokkaus

Maaperän bakteerit voidaan jakaa kahteen ryhmään, happihakuisiin sekä happipakoisiin. Kaikki hyödylliset bakteerit ovat happihakuisia eli he tarvitsevat paljon happea, maaperän ilmavuutta sekä kuohkeutta. Suurin osa näistä hyvistä tyypeistä elelee 5 - 20 cm syvyydessä, eli juuri siinä kerroksessa, jonka olemme tottuneet kääntämään ja muokkaamaan. Käännämme syvemmällä elävät tyypit pintaan, jossa he eivät voi elää ja pinnassa elävät tyypit syvälle maahan, jossa myöskään he eivät voi elää. Hyvät tyypitkin ovat erikoistuneet elämään joko enemässä valossa tai pimeässä, vähän niin kuin päivänsäde ja menninkäinenkin. Toiset eivät kestä auringonvaloa ja kääntäessämme heidät valoon he menehtyvät, eivät toki kaikki, mutta osa, Ja kyllä - jossain vaiheessa on muokattava esim. uutta aluetta nurmikosta kaivaessa, vaikka  käy kait sekin muokkaamatta. No mutta...muokkauksestakin voisi kirjoittaa aivan oman tarinansa. Lima-aineiden avulla maan eloyhteisö, lähinnä lierot ja bakteerit, myös  muodostaa paljon kestävämpiä murusia maahan ( maan mururakenteen ) kuin mikään mekaaninen muokkaus. Hapettomassa tilassa nämä tyypit eivät siis pysty elämään, ja heitänkin ilmoille kysymyksen - mitä tapahtuu näille eliöille, jos katamme maan muovilla ? Mansikkamuovit ovat hyvin yleisiä, mutta mitäs luulette, tukeeko muovi maan luonnollista olotilaa, tasapainoa ja kukoistusta ? Minä ( tai itseasiassa naapurin tonttu keräsi ) keräsin talteen suuren säkillisen neulasia, jahka kuulin sen olevan paras kate mansikalle, tästä myöhemmin lisää toisessa tarinassa.

Kuinkas huolehtia maan kunnosta ?

Vastaus kysymykseen on älyttömän simppeli, niin helppo, että olemme jopa vieraantuneet ja unohtaneet sen - Eloperäisen Aineksen Lisääminen! Komposti, eloperäiset katteet sekä vihanta lannoitus! Siinäpä avaintoimintoja maan kunnon parantamiseen, näillä siis ruokimme maamme pieniä otuksia, jotka vapauttavat eloperäisestä aineesta ravinteet kiertoon. Liian usein näkee palstoja ja peltoja , joista kaikki korjataan pois , ihan kaikki ja jäljelle jää paljas, hauras maa, jollaista ei kuulu luonnon opaskirjaiseen. Ei maa paljas ole ei, eikä sen tulisi olla sitä sadonkorjuunkaan jälkeen eikä myöskään kasvukautena. Rivivälit sun muut katteelle vain ja kaikkeus kiittää! Niin ja häätyy vielä mainita kyllä, että kanankakka ei ole vastaus eloperäisen aineksen lisäämiseen ja pelkästään sen valmistus kuluttaa runsaasti energiaa ( kuivataan + 600 asteessa! ) lisänä pakkaukset ja kuljetukset! Kaunokuvahan siitäkin on saatu luotua, mutta ekologista se ei ole. Kaupallisista kuivattua kanankakkaa parempi vaihtoehto voisi olla kompostoitu lanta, jollaista ilmeisesti on saatavilla. Käsittääkseni Hevonkakka kuuluu tähän ryhmään, vaikka kyllähän senkin valmistus toki energiaa vie. Biolanin hevonkakka kyllä on tätä nykyä kyös kuivattua ja rakeistettua - ihan turhaan! Hedelmällisyyttä tukevia elementtejä on aivan omasta takaa ihan ilmaiseksi luontoäidiltä puutarhoissamme, joten kaupalliseen ei ole tarvetta. Tieto oman maan mahdollisuuksista vähentää riippuvuuttamme.

Kerratakseni ihanasti vielä : maamme eliöt siis lannoittavat, kuohkeuttavat, muuttavat ravinteita käyttökelpoiseen muotoon ja muodostavat mykorritsoja eli sienijuuria jotka auttavat juuristoa ottamaan ravinteita ja parantavat kasvien kuivuuden - sekä taudinkestävyyttä. Osa pieneliöistä kerää typpeä ilmasta ja muuttavat sen muotoon, josta kasvit sen voivat ottaa käyttöönsä kasvaakseen kukoistukseen. Maassa jossa on lukuisasti elämää on aina vähemmän heitä, jotka aiheuttavat tauteja, tilaa on yksinkertaisesti vähemmän heille.,

Eläkööt ja kiitos teistä : lierot, nilviäiset, kovakuoriaiset, hämähäkit, tuhatjalkaiset, nivelmatoset, punkit, hyppyhäntäiset, ankeroisetkin, levät, sienet ja bakteerit! Kaikki maalle sallimamme eloperäinen jäte muuttuu vähitellen humukseksi, joka aina vain parantaa ja tervehdyttää maata - pyhää maata, kuohkeuttaa ja varastoi vettä.

Itämaisvivahteiset karitsapyörykät aamuumme

Yhtä gourmetia tämä elo - miksipä ei, vain parasta. Aamupalla, lounaalla, illallisella - makutaivas aina läsnä.

Karitsapullerot maistuvat aamussa ja antavat pyhälle, kauniille, suuremmoiselle kulkuvälineelle oivan voiman uuteen päivään!

* 500 g LuolamaanLuomun ( Sodankylän ) karitsanjauhelihaa

* 1 luomu muna

* 1,½ dl vettä

* puolikas purjo

* 4 valkosipalin kynttä

* 1 rkl kookosjauhoa möyheyttämään ja sitomaan hellästi

* 1 iso rkl kanelia

* 1 iso rkl jeeraa

* 3 tl curryjauhetta

* 1 ½ tl puhdistamatonta merisuolaa

* kourallinen tuoretta persiljaa vihreydeksi ja voimaksi

Sekoitetaan massaksi, laitetaan lempeän tulen uuniin toviksi. Sillä tovin voi käydä vaikka tekemässä vielä vähän syyskylvöjä sekä suojata nuorukaiset omenapuuta verkoilla, jotteivat mene jänöjen suihin het. Pyörykät nautitaan hapankaalella höystettynä ja aina ikuisuudessa parhaassa seurassa - kiitos.

Masentaako valon vähyys - syyvään rhodiolaraakasuklaata :)

Ruusunjuuri carobraakasuklaa pehmeällä proteiiniboostilla

* 1, 25 dl kookosöljyä
* 1,25 dl kaakaovoita
* hyps puhdistamatonta merisuolaa
* 3 tl ruusunjuuri uutejauhetta
* 0,5 dl vaniljaista riisiproteiinia
* 4 kukkurallista rkl carobjauhettta
* 1 rkl mustikkaroihetta
* makeutusta makunsa mukaan esim hunajata tahi steviauutetta, tähän laitoin karamellista steviauutetta tipottain

Sulata ihanat rasvat lasipurkissa vesihauteessa, lempeästi jottei rakkat, tärkeät ravinteet sula pois, Sekoita muut ainekset sulaneeseen rasvaan tasaikseksi ja kaada muotteihin tai ihan vaikka pakasterasiaan. Laske pakkaseen jähmettymään ja nauti 20 minuutin kuluttua ensimmäiset palaset. Jahka laittaa suklaat vaikka sorsamuotteihin, niin saa vielä enemmän iloa näistä - on ne jotenkin niin hassut! Ja sitten voikin tanssia pöydällä!

Ruusujuuri lisää ihanasti iloa,  vireyttä ja voimaa sekä parantaa keskittymistä. Rhodiola buustaa aivojen serotoniini- ja dopamiinipitoisuutta ja tälla tavoin pitää yllä hyvää mielialaa ja on oiva tuki esim. kaamosmasennukseen. Lisäksi ruusujuuri on vahva antioksidantti, joka toimii adaptogeenisesti - kiitos Kaikkeus! Vielä sai käydä puutarhalta jäisiä ruusunjuuria ostamassa lisää, ihanan vahvat taimet. Nyt juurakot odottavat purkeissa kevääseen ja pääsevät sitten puutarhan karuimpaan kohtaan kasvamaan.

Tästä suklaasta vielä sen verran, että itse käytän tällä hetkellä miltei vain carobia enkä juuri ollenkaan raakakaakaota, mutta halutessaan tämän voi tehdä myös siitä. Raakakaakaokinhan tehostaa serotoniinin tuotantoa ja ohan se sekin hyvvää!

Ihanat raaka-aineet  tilaukseen täältä: http://foodin.fi/
Teemun uusin kirjoitus, vinkkejä mielen tasapainoon " Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa toivoa ja voimaa oman mielen kunnossa pitoon, oli tilanteesi mikä tahansa. " : http://hidastaelamaa.fi/2014/10/mika-meita-mielta-vaivaa/

Villasukkapäiviä, tulen ritinää ja lämpöä alkutalveen!

Hertta-Tuvalla tuoksuu herkullinen gluteeniton marjapiirakka!

Mitä mitä mitä - rakkauden tuvassamme tuoksuu marjapiirakka!! Iki-ihana tuoksu leijailee, sulaa syvyksiini! Eipä olekaan hetkeen pitkään tämänkaltaista somaa tuoksua saanut tuoksutellakaan, hei ei muuten vielä kunakaan päivänä Herttamme elämässä. Velho heitti ilmaan ajatuksen marjapiirakasta, minä sen sydämeeni nappasin, innostuksesta uhkuen aloin het kehittelemään laadukasta piirakasta <3 Ja näin luontui ihanasti tulen ritinän ollessa äänimaailmani minussa.

Kvinoapuolukkapiirakka
pieneen vuokan n. 20 cm halkaisijaltaan

Pohja:
* 100 g huoneenlämpöistä luomu voita
* 1 luomu muna
* 2 dl kvinoajauhoa
* 2 rkl intiaanisokeria

Sekoitetaan, vatkataan. Minä pistin ainekset Punaiseen Vitamixiin ja hurrauttaa surrautin löyhäksi massaksi. Ihan kaikkea en saanut syvältä kannusta kaavittua, mutta ei se mitään, sillä loput voi sitten sormin syödä suoraan suuhun, sillä  jo pelkkä taikina on hyvvää!

Taikina levitetään sitten hymyssä suin pienen piirakkavuoan pohjalle ja valmistetaan täyte.

Punainen, puolukkainen täyte :
* 3 dl puolukoita ( tai muita tahtomiaan marjoj tahi vaikka omppusia )
* 1 rkl sulatettua voita
* 1 muna
* 1 muhevaa dl kookoskermaa
* 2 rkl intiaanisokeria
* 1 rkl kanelia
Sekoita kermaan ainekset ja kaada pohjan päälle ja laske käsistäsi uunin lämpöön, 200 asteeseen n. 25 minuutiksi uunin keskitasolle! Täytteen voi myös hurrauttaa surrauttaa tehosekottimessa samettiseksi, mutta silloin piirakasta tulee aika löysä, mutta se ei kyllä makua haittaa! <3 Ihana syys ja pirtsakat, tuoksuvaiset piirakat ilonamme!

Herkkusuun ja voiman kasvattajan proteiinisuklaati

Vapailla, raskailla painoilla harjoittelu herättäkööt minun lihassoluni, hyrrätkööt hormoninini, olkoot toistot kohillaan, voimani jälleen suurempi ja virratkoot vereni oi!

Ihmeellinen, samettinen, suuremmoinen treenisuklaa, palautukseen, keholleni olkoot tukena tämäkin. Hymyillen suklaasuuna on helppo olla.

Taivasten treenisuklaa

* 1 ½ dl vesihauteessa, hiljalleen sulatettua neitsyt kookosöljyä

* n, 0,5 dl vaniljalla maustettua heraproteiinia

* 1 rkl kookosjauhoa

* mitallinen eli n . 12 g tuommoisa mansikkaista lisäravinnetta, jossa on haaraketjuisia aminohappoja.

* 2 rkl carobia

* hyps puhdistamatonta merisuolaa sekä anista

* tilkka vaniljaista steviauutetta
Sulata kookosöljy, lisää muut ainekset, sekoita ja pistä muotteihin tai laakeaan astiaan, esim. pakasterasiaan ja laske pakkaseen jähmettymään. Valmista nautittavaksi noin 20 minuutissa!

Lumen henkäys puutarhasta minuun

...hiutalein suurin Valkein,

hiljaa päälle Pyhän maan

Aamuun Valon avaraan

tähän enkelten naurua nauramaan

Henkäys haurain hiutalein

kultaiselle iholleni pienin ihmein

Kevein käsin siivistään laskien

näyttäen siltojen turvatun tien

Jättäytyvät hiutaleet

maailmojen päästä

valtaan tämän taivaan

Vaan ääni tuo kaunis hiljainen,

se jää tähän enkelten

Sinuun se jää - Olethan heidän kaltainen

Puutarhan syystöiden taivaallinen tekemättömyys

Vaikka syksy jo pitkällä täällä pohjoisessa on, kenties monet jo työnsä tehneet, vaan silti tämä ajatus vielä tähän laskettakoon. Päästetään irti syystyölistasta puutarhamme hyväksi, unholaan lasketaan hoitamisen itsetarkoitus. Niin vähän kuin mahdollista, vähemmästä enemmän.

Onko pihapuutarhan haravointiurakka vielä tekemättä - hyvä niin <3 Älä vain vie tätä kultaa pois puutarhastasi! Se on parasta mitä voit puutarhallesi tehdä, jättää ns. perinteiset syystyöt tekemättä. Kukaan lie ei pyhissä metsissäkään haravoi puiden pudottamia kesäasusteita ja aina kauneutteen pukeutuvat vuosista toisiin. Sinne ne maantuvat, nuo taivaalliset lehdet, kun lierot kiitollisina ne mullaksi muuttavat. Keväällä suurin osa lehdistä on jo kadonnut ja loput katoavat kyllä siinä alkukesän mittaan ja toisaalta itse olen niitä vielä keväällä kyllä katteeksi kerännyt kasvimaahan. Näin lannoitat maatasi, maatamme, jättämällä haravoinnin sikseen, päästämällä irti ajatuksesta hallita luontoa, ajattelemalla ettei puutarha pärjää ilman haravointipanostustasi. Jos huolenaiheena on nurmikon vointi, niin lehdistähän nurmikenttä juuri saakin tarvitsemaansa orgaanista ainesta, näin kukoistaa vihreys

.No entä sitten perennapenkkien menneen kesän kukkaloiston alasleikkaaminen - jätä rakas tekemättä. Kasveja ei todellakaan tarvitse leikata alas. Lumen alle jäävät kasvit, heinät, korret, lehdettömät monivuotiset kasvit tuovat elollisuutta, ulotteisuutta, kauneutta ja muotoja talvipuutarhaan. Sen lisäksi monivuotiset kasvit talvehtivat paremmin jahka heitä ei ole menty leikkelemään ja nämä talventörröttäjät tarjoavat myös tärkeitä talvikoteja monille puutarhapihan ötökille. Pikkulinnut nauttivat myös mm. myöhäissyksyllä kypyvistä nauhusten siemenistä.

Vaihda tänä syksynä nämä perinteiset leikkaamiset, putsaamiset, haravoinnit sun muut suuremmoiseen leppoistamiseen, tarkkailuun ja nautiskeluun. Pyöri, kuperkeikkaile maassa lepäävien lehtien seassa, ihmettele, kuvaile kuuraisia törröttäjiä, kylve väriloistossa. Toivota tervetulleeksi talven hyötyasukkit koteihinsa. Muista silti suojata nuoria omppupuita rusakoilta, sen teen minäkin verkottamalla nuoret taimet, etteivät mene parempiin suihin. Se mitä puutarhassa kannattaa puuhastella vielä  syksyllä on kompostorin tyhjentäminen kannattaa kasvimaahan ennen pakkasten tuloa, näin sinne mahtuu jälleen talven ravinteikas kulta maantuvaksi ja lisäksi suositeltavaa iloa on kerätä siementävien kasvien siemeniä talteen tulevia lisäyksiä varten. Ajatella , että niin tarjoaa kasvimme aina uutta elämää tässäkin muodossa. Hertalta löytyy nyt ainakin kulleroiden, sinilatvan, malvikin, ruohosipulin, kehäkukkien, myskimalvan, liuskaratamon, anis-iison, omppujen, iisopin sekä unikkojen siemeniä. Maahan jätetyt palsternakat ja porkkanat saavat antaa siemenensä ensi syksynä.

 

Herttain oppeja ja onnistumisia ensimmäisestä puutarhakesästä

Päätin listata tähän hieman Hertta-Tuvan ensimmäisen kokonaisen kasvukauden puutarhahavahtumisia, oppeja sekä oivalluksia.  Mene liiaksi en syvällisyyksiin, lähinnä totean ihanasti, että näin oli nyt, hih. Kohti monimuotoisempaa puutarhaa Kaikkeuden osana.

Lavat

Ensimmäisen lavakesäkokeilun jälkeen voinen todeta, että ensi kesänä Hertalla lavoissa viljellään ainoastaan tomaatteja syvässä mullassa, minttu saa vallata yhden kokonaisen lavan, timjamit ja salviat ym. yrtit, jotka viihtyvät kuivemmissa oloissa saavat jatkaa eloaan lavoissa. Keräsalaatti heinakuun uusintakylvönä saa ottaa paikkansa ensi kesänäkin, alkukesän kylvöistä jätän sen avomalle. Retiisejä en ehkä laita ollenkaan ja pinaatit siirrän kyllä avomaalle, sillä kuivuudesta kärsiessään ne ovat enemmän alttiita mennäkseen muihin suihin. Lavat ovat kauniita, mutta Hertalla näillä paikoin vaatisivat kyllä kastelua, ainakin tuolla toisella seinustalla. Itse en ole kovinkaan ahkera kastelija, vaikkain katteet auttavat kyllä asiaa myös lavoissa. Joten laitan kyllä katetta enemmän myös niihin ensi vuonna. Opin myös, että multa painuu hyvin paljon ja keväällä mullasta täyttyneet lavat olivat jo kesäkuulla vain puolillaan multaa. Tomaatiti viihtyivät kyllä hyvin kaksin kertaisissa lavoissa, joihin sain keväällä vielä ikkunat päälle ikäänkuin pieneksi ansariksi, suojaksi ja lämmöksi. En kyllä kastellut heitäkään juuri lainkaan, mutta juuret olivatkin sielllä varjossa ja sen lisäksi porstuan katolta valuupi vettä sateisina hetkinä suoraan tomaateille. Lannoituksesksi tomaattimme saivat laimennettua virtsaa, omavaraista lannoitetta, jota riittää kyllä yllin kyllin jokaisella puutarhurilla.

Tuhka perunamaahan

 Niin, älkäämme laittako tuhkaa perunamaahan, liiaksi,  sillä suhteellisen korkeassa ph:ssa viihtyypi perunarupi, jonka saimme pottuihimme jahka loin osakseni niille otolliset olot. Tosin rupi vaivaa usein myös kuivina kesinä, joten en täysin laita rupisia perunoitamme pelkästään tuhkan piikkiin. ja toisaalta kohtuus tuhkassakin. Sadon määrään perunarupi ei vaikuta, lähinnä kyseessä on ulkonäköseikka, josta pääsee eroon perunat juuriharjalle hangatessa tahi myöhemmin kuorimalla pottuset. Hertan ensimmäiset potut olivat 'Van Gogh' lajiketta, jonka sanotaan kyllä olevan erittäin hyvä välttämään rupisuutta....Haaveilen vanhasta maatiaslajikkeesta nimeltä' Kuusamon tumma' ja toisaalta 'Puikula' kutsuu myös.

Kumppaneita toisillemme

Oikeat kumppanit kasvimaalla auttavat, tukevat Kaikkeutta kasvunmahdollisuuksissa, kumpaakin osapuolta ja vielä toisiakin naapireita. Vaikutus ulottuu ikuisuuksiin, sinne asti minne emme edes pysty näkemään. Samettikukat ovat tunnettuja vaikutuksistaan pitää tuholaisia loitolla ja itsekin sain kokea tämän kyllä hyvin selkeästi, sillä lehtikaaleni pysyivät tuholaisilta, kaalimadoilta täysin puhtaina ihanien samettikukaksten erittäessä rikkipitoista ainetta juuristaan. Toiset lehtikaalet olivat kehäkukkien seassa ja säästyivät myös tuholaisilta. Tämä samettikukkasten"myrkky " toimii myös nematodeihin sekä erilaisten tauteja aiheuttavien mikro-organismien elämää ehkäisesvästi. Usein kuulee puhuttavan yleisesti samettikukista ja  niiden positiivisesta vaikutuksesta kasvimaalle, mutta pääasiassa hyötyvaikutuksen saa jakaakseen viljellessään pikkusamettikukkaa Tagetes minuta  ja muita vähän tahi ei ollenkaan jalostettuja villejä muotoja. Jotkut hybridit saattavat jopa houkutella tuholaisia ja heikentää rinnakkaiskasvien kasvua.

Rucola ja korianteri vaukuttavat olevan ihananteeliset kumppanit toisillensa, jotka yhteen kylvin intuitiivisesti ja onnellisesti yllätyin kun ensimäistä kertaa elämässäin rucolat pysyivät kirppojen saavuttamattomissa ja saimme satoa aivan näihin päiviin, eli lokakuun alkuun saakka. Vieläkin saa salattiinsa rucolasatoa pihamaalta hakea! Yleensäkin voimakastuoksuiset kasvit, yrit, karkoittavat kirppoja tai ainakin harhauttavat, joten näitä kannattaa suosia myös esim. paksoita viljeltäessä. Oikiat kumppanit luovat paremmat olosuhteet kasvuun ja terveyteen. Luonnossakaan kasvit eivät kasva yksipuolisesti, joten tässäkin tapauksessa ja jälleen kerran on pyhä luonto paras opettajamme! Kumppanuuskasveja on käytetty vuosisatojen ajan ja vähitellen tämä tieto muistuu jälleen sydämiimme parantaen satomme määrää sekä laatua.

Herneet sekä apilat omppupuiden alla - huolenpitoa maasta rakkaasta. Maasta on olemassaolomme riippuvainen, maasta maahan ja maahan palauttakaamme sen mitä maasta saamme. Maan kuntoa voimme parantaa mm. typenkerääjäkasveilla ja kylvää sekä istuttaa näitä kasveja ympäri puutarhaa. Herneen typensidonta on voimakkaimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja palkojen täyttyessä ja apilan typensidonta voimakkainta kiivaimman kasvun aikana. kasvit tarvitsevat typpeä kasvaakseen ja esim. erilaiset palkokasvit kykenevät varastoimaan sitä maaperään , josta se onkin sitten muiden kasvien käytössä. Omppupuutkin saivat tännä kesänä osakseen ilmasta sidottua typpeä, kun ihana Riikka kylvi omppupuidemme ympärille herneitä. Saimme myös nauttia paloista jokapäiväisissä salaateissamme ja omppupuut saivat voimaa kasvaakseen jälleen jälkeen ensitalven uudessa kodissaan. Kylvin apilaa edellisvuoden syksynä myös muualle puutarhaan ja kesäkurpitsatkin saivat kasvaa apiloiden keskellä. Omppupuista vielä sen verran, että samaan kasviryhmään löysivät tiensä myös mansikat maanpeitteeksi ja krookuksia kevään pörriäispölyttäjille. On siellä joitain perennojakin, kuten harmaakurjenpolvea, joka ihanasti kukkii koko kesän!

Uusitaan kylvöjä ihanasti!

Uusintakylvöt heinakuulla suovat meille lisää tuoretta satoa eri salaattivihanneksista, rucolaa omppupuiden alla, herneitä, keräsalaattia - kiitos. Korianteria kannataa myös laittaa uusintakylvönä, niin saapi ihanasti tuoretta pitkään. Nauristakin kerkiää hyvin kylvää vielä heinäkuun alussa, vanhankansan mukaan Marinpäivään mennessä. Näin tein ja kylvin laajennettuun perenna penkkiin avoimille paikoille - kiitos saan nostaa satoa vielä tänäänkin.

Taidan jättää nämä oivallukset nyt tähän ja jatkaa seuraavissa postauksissa, koska kyllähän näitä riittää! Ihanaa on ollut huomata kuinka monenmoiset linnut viihtyvät puutarhamme puissa, kuusamassa, koiranheisissä, tuomissa, pihlajissa, terijoensalavassa, niissä, joitka eivät suoranaista satoa meille ihmisille tuota, mutta välillisesti kyllä. On nähtävä suurempi pyhä kuva.