maanantai 18. heinäkuuta 2016

" Permaculture is not a destination, it is a direction."

Ai että minä mutustelen rakkaudella tuota Graham Bellin, tämän yhden hienon ja mahdottoman sydämellisen mestarin toteamusta permakulttuurista  " Permaculture is not a destination, it is a direction." Joo niin se kyllä on, elämän mittainen matka. Välillä loistavasti ja avartavasti niin mukavuusalueen ulkopuolella kuin olla ja saattaa - siellä missä ne ihimeet tapahtuvat ja ovat meitä odottamassa. Elämän mittainen matka. Permakulttuuri ei ole vain suunnitelmallisia puutarhoja, vaan se on koko elämän kattava, ihmisten asumusten, hyvinvoinnin kokonaisvaltaista suunnitelmallista toteuttamista. Kestävän pysyvyyden luomista. Yhdessä luomista. Ainut mikä luomistamme voinee rajoittaa on kenties mielikuvituksen puute. Avautuappa jälleen sis uusille näkökulmille sekä ratkaisuille. Ottaa vastaan jokainen ongelma mahdollisuutena luoda jotain uutta ratkaisumallia. Joskus meidän on unohdettava mitä tiedämme, mitä olemme oppineet, jotta voimme nähdä asian uusin, paljain silmin, alastomana, uuden alussa. Kehittyäksemme on joskus unohdettava oppimamme.

Kypsyväiset marjat pihlajan


Olen sangen täysin rakastunut tähän poimulehden kukintoon - teeksi että kimpuksi, voi taivas...


Huopaohdake ihanuus tupsahtaa aina tähän punaherukan kupeeseen iloksemme houkuttelemaan pölyttäjiä surraamaan. 
Siinä se on traktorin mentävä keskiväylä, jotta pääsee kaivolle,  leikkitilaa pusmus 

Salaattia, yrttejä, kukkasia portaitten viereltä

Lavat rehottaa








Mansikkapinaatti, Chenopodium foliosum revonhäniin kuuluvainen pylperöinen, kylväytynee itsestään puutarhaan. Lisää ravintooni.
Loistohelokki valossansa Oenothera pilosella, ihanat vaniljaiset kukat niin ihmisotuksille kuin perhosotuksillekin
Jotain sinistä

3 kommenttia:

  1. Hei ja kiitos mukavasta ja inspiroivasta blogistasi. Olen kerännyt poimulehdestä lehtiä, mutta että kukkiakin! Onko niillä sama vaikutus kuin lehdillä? Kovasti kiinnostaisi kuulla. Minulle uusi juttu.

    VastaaPoista
  2. Hei ja kiitos kommentista, lämmittänee puutarhurinnan kukkivaa sydäntä. Poimulehden kukat ovat ihana lisä mausteeksi tahi juurikin teeksi. Kukissa on herkempi vaikutus, semmoinen lempeä ja kohottava. Jos poimulehteä on puutarhassa salaattiainekseksi, niin sitten kukkanuppuja kannattaakin leikellä, sillä lehdet muuttuvat kyllä aika karvaiksi kukinnan aikaan ja jälkehen. Itse teen sellaista kukka-yrttiteesekoitusta, johon tulee mm. poimulehdenkukkaa, anisiisoa, koreaniisoa, mesiangervoa, punaväriminttua, nokkosta ja vadelmanlehtä. Tosin sekoitus vaihtelee kyllä sen mukaan mitä sit' puutarha antaa. Mustaherukanlehdet ovat myös niin ihanaa teeaianesta talveksi. Sitten tietysti flunssateet erikseen : timajani, salvia ja mesiangervo. Koen, että kukilla on hyvin eheyttävä vaikutus meihin ihmisiin, semmoinen hyvinkin kauniisti avavaa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta, mm. mustaherukan ja vadelmanlehtiä olenkin kuivannut joitakin vuosia. Samoin metsämansikan lehtiä teeaineeksi.Nokkosen lehtiä ja -siemeniä. Ja onhan näitä monta mielenkiinnon aihetta. Mesiangervoa kuivailen nyt ekaa kertaa. Salvia on nyt myös hankittu ja kuivattavien listalla kun satun olemaan "sen ikäinen nainen" , että sen pitäisi olla hyväksi :D.

    VastaaPoista